Akateemikko Paavo Haavikko on kuollut

Akateemikko, kirjailija Paavo Haavikko on kuollut 77-vuotiaana. Haavikko menehtyi maanantaina helsinkiläisessä sairaalassa pitkäaikaisen sairauden murtamana.

kulttuuri

Tammikuun 25. päivänä vuonna 1931 liikemiesperheeseen syntyneen Paavo Haavikon elämänuraa ei ehkä lapsena olisi voinut aavistaa. Vaatimattomasti koulun penkillä pärjänneestä Haavikosta tuli monipuolinen kirjailija ja yhteiskunnallinen älykkö. Kriittisten näkemystensä vuoksi häntä on kutsuttu myös valtakunnan pessimistiksi.

Runoilijaksi Haavikko on kertonut ryhtyneensä, koska ei löytänyt lukemistaan runoista mitään mieltä. Hän on sanonut halunneensa kokeilla, eikö sanoista saisi rakennettua jotain, mikä vastaisi todellisuutta.

Ensimmäinen runokokoelma Tie etäisyyksiin julkaistiin vuonna 1951. Siitä lähtien hän on ollut yksi suomalaisen lyriikan omaperäisimmistä ja monipuolisimmista edustajista. Hän jätti jälkeensä yli 70 teosta, joita on käännetty 12 kielelle. Tuotanto käsitti runouden lisäksi myös proosaa, näytelmiä, oopperalibrettoja sekä tv- ja elokuvakäsikirjoituksia. Haavikko pääsi ylioppilaaksi vuonna 1951. Haavikko oli naimisissa vuosina 1955 - 1966 kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, Johanna ja Heikki. Vuodesta 1971 lähtien hän oli kirjailija Ritva Haavikon puoliso. Kirjallisen uransa ohella Haavikko työskenteli Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisena johtajana vuodet 1967 - 1983, ja perustamansa Art House -kustantamoryhmän toimitusjohtajana vuosina 1989 - 2001. Haavikko palkittiin elämänsä aikana muun muassa Eino Leinon palkinnolla vuonna 1963, Aleksis Kiven palkinnolla vuonna 1966, Neustadt-kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1984 sekä Ruotsin akatemian Pohjoismaisella palkinnolla vuonna 1994. Viimeisimmän kerran kärkevän mutta monialaisen kulttuuripersoonan elämäntyö palkittiin sunnuntaina, kun Suomen Kirjailijaliitto myönsi hänelle tunnustuspalkinnon. Runot kulkivat viitteellisestä avoimempaan Tinkimättömän kirjailijan esikoisteos, runokokoelma Tiet etäisyyksiin, julkaistiin vuonna 1951. Se edusti Haavikon uran alkupään kokoelmien epäsuoraa ja viitteellistä ilmaisua, joka merkittävimmin näkyi hänen teoksissaan Synnyinmaa (1956) ja Talvipalatsi (1959). Myöhemmin Haavikon runollinen ilmaisu muuttui avoimemmaksi ja suorapuheisemmaksi. Tätä tyyliä edustivat muun muassa kokoelmat Puut kaikki heidän vihreytensä (1966) sekä Runoja matkalta salmen ylitse (1973). Paavo Haavikon draamatuotanto alkoi vuonna 1960 kokeilevilla näytelmillä Münchhausen ja Nuket. Hänen näytelmänsä pohjasivat usein historiaan tai mytologioihin. Mainittavan suururakan Kalevalan parissa Haavikko teki vuonna 1982 valmistuneen neliosaisen tv-sarjan Rauta-aika käsikirjoittajana. Romaaneissaan ja novelleissaan Haavikko kuvasi yhteiskunnallisia ongelmia yksilön kautta. Paavo Haavikko tunnettiin myös yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän otti kantaa asiaproosallaan, joka käsitti muun muassa historiallisen esseesarjan Kansakunnan linja (1977) ja historiaa uudelleen tulkitsevassa teoksessa Kansakunnan synty (1988). Haavikolta on julkaistu kaksi muistelmateosta : Vuosien aurinkoiset varjot (1994) ja Prospero: muistelmat vuosilta 1967 - 1995 (1995).

Lähteet: YLE Uutiset