Itävallan äärioikeisto sai ison siivun valtaa

Äärioikeisto sai miltei kolmasosan Itävallan syyskuisten parlamenttivaalien äänistä. Vapauspuolueen johtajan Heinz-Christian Strachen mielestä liittokanslerin virka kuuluisi hänelle. Mitä EU-maassa oikein on tekeillä?

Ulkomaat

Itävallan vanhojen valtapuolueiden tulos syyskuun vaaleissa oli huonoin sitten toisen maailmasodan. Sosiaalidemokraattinen puolue SPÖ piti ykköspaikkansa mutta menetti kuusi prosenttiyksikköä kannatuksestaan ja 11 liittopäiväpaikkaa. Kansanpuolue ÖVP sai selkäänsä vielä pahemmin: äänistä meni yli kahdeksan prosenttiyksikköä ja edustajanpaikoista 15. Puolueiden väliin kiilasivat yhteisellä kannatuksellaan äärioikeistolaiset vapauspuolue FPÖ ja Itävallan tulevaisuuden liitto BZÖ.

Tulos näyttää rajulta, mutta politiikantuntijoiden mukaan siitä ei pidä päätellä, että lähes kolmasosa kansalaisista todellisuudessa haluaisi Itävallasta äärioikeistolaisen valtion. Ennemminkin tulosta pidetään vastalauseena sosiaalidemokraattien ja kansanpuolueen pitkälle vallanpidolle, joka ei ole ottanut toimiakseen. Koska Itävallasta puuttuu riittävän vahva vasemmistolainen protestivaihtoehto, kyllästynyt työväestö antoi äänensä äärioikealle, analyytikot sanovat.

Eurooppalainen ilmiö itävaltalaisin maustein Itävallassa ei ole koskaan ollut selvää jakoa tai hajurakoa äärioikeiston ja poliittisen valtavirran välillä, kommentoi itävaltalainen valtiotieteen professori Anton Pelinka lehtihaastatteluissa vaalien jälkeen. Hänen mukaansa äärivaihtoehtojen äänestämisestä on tullut viime vuosina yhä hyväksytympää. Tutkija Johanna Rainio-Niemi Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitokselta muistuttaa, ettei oikeistopopulismin nousu Itävallassa ole eurooppalaisittain erityisen silmiinpistävä poikkeus. Samanlaista liikehdintää on nähty muun muassa Hollannissa, Tanskassa, Saksassa ja entisissä sosialistimaissa, ja se on heijastunut myös vaalituloksissa. Itävaltalaisena erikoispiirteenä voi kuitenkin pitää sitä, että siellä oikeistopopulismi on tietoinen ja provosoiva kommentti maan natsimenneisyyden käsittelyä koskevia vaatimuksia vastaan, Rainio-Niemi sanoo. Hän muistuttaa toisaalta myös äänestysprosentin laskusta 2000-luvulla. Moni kahteen pääpuolueeseen tyytymätön protestoi jättämällä äänestämättä, hän arvelee. Äärioikeiston nousulle ei ole helppoa selitystä

Äärioikeiston nousua Euroopassa on selitetty työväestön turhautumisella taloudelliseen tilanteeseen, hallinnon korruptioon ja siirtolaisuuteen. Kaikki kolme syytä pätevät tavalla tai toisella myös Itävallassa. Mielipidekyselyjen mukaan hintojen nousu on kansalaisten suurin huolenaihe, ja myös siirtolaisuus etenkin muslimimaista on huolilistan kärkipäässä.

Maailman hallitusten korruptoituneisuutta tarkkailevan Transparency International -järjestön seurannassa Itävalta on tänä vuonna 12:nneksi parhaalla sijalla 180 maan joukossa. Pitkään hallinneita suuria puolueita epäillään silti jatkuvasti korruptiosta - eikä aina syyttä, sanoo Johanna Rainio-Niemi. SPÖ:ltö ja ÖVP:ltä vei edellisten vaalien jälkeen puoli vuotta muodostaa hallitus, joka sitten kompastui kiistelyyn ja jumitukseen puolessatoista vuodessa. Myös tällä kertaa todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidetään SPÖ:n ja ÖVP:n "suurta koalitiota". Sillä olisi alamäestään huolimatta suhteellisen tukeva enemmistö liittopäivillä, kunhan hallitusyhteistyöstä saataisiin väännettyä aiempaa toimivampaa. Inflaatio oli äänestäjien ykköshuoli

Vaalien alla tehdyn mielipidekyselyn perusteella inflaatio on se kysymys, johon itävaltalaiset eniten kaipaavat lääkkeitä tulevalta hallitukselta. Inflaatio nousi kesällä neljään prosenttiin eli korkeimmilleen 15 vuoteen. Samalla maan talouskasvu on hiipunut kohti nollaa.

GfK-tutkimusyhtiön kyselyssä itävaltalaiset ruksasivat kakkos- ja kolmoshuolikseeen työttömyyden ja rikollisuuden. Nelosena tuli siirtolaisuus, jonka vastustamiseen FPÖ ja etenkin BZÖ painottivat vaalikampanjansa. Osansa sai myös Euroopan unioni. Mielipidekyselyt antavat linjauksille pohjaa, sillä eurooppalaisista vain britit tunnustautuvat siirtolais- ja EU-vastaisemmiksi kuin itävaltalaiset.

FPÖ:n entinen puheenjohtaja, vaalien jälkeen liikenneturmassa kuollut Jörg Haider pehmensi jossakin määrin puheenparsiaan BZÖ:ssä, mutta nykyinen johtaja Heinz-Christian Strache ei retoriikassaan kaihtele. Hän on vaatinut turvapaikanhakijoille sähköistä seurantalaitetta ja sanonut, että Wienistä saa kaupungin asunnon, kunhan vetää huivin päähänsä.

Tuollekin lausahdukselle lienee maaperä ollut otollinen, sillä FPÖ:n kannatus Wienin työläiskaupunginosissa oli jo edellisissä vaaleissa 20 prosentin luokkaa eli kuusi prosenttiyksikköä enemmän kuin kaupungissa kokonaisuudessaan.

16-vuotiaat pikavauhtia uurnille Yksi uusi tekijä näissä vaaleissa oli äänestysikärajan laskeminen 16 vuoteen ensimmäisenä maana Euroopassa. Lakimuutoksen taustalla on se, että yli 65-vuotiaita itävaltalaisia oli viime vuonna ensi kertaa enemmän kuin alle 15-vuotiaita. Hallitus katsoi, että sukupolvien tasa-arvo on uhattuna, jos vain vanhuksilla on joukkovoimaa päättää kuka kansaa edustaa. Viime vuonna säädetty laki piti panna ensi kertaa käytäntöön vuonna 2010. Noin 200 000 uutta nuorta äänestäjää joutuivat kuitenkin pikaisten päätösten eteen, kun vaalit pidettiinkin ennen aikojaan. Yhtäkkinen joutuminen vaaliuurnille nosti kritiikkiä myös nuorten itsensä parissa. Kouluissa ei juuri politiikkaa opeteta, joten siitä on paha mitään tietää, sanoivat monet. Yhteistyö on kysymysmerkki

Antoipa äänet kuka tahansa, Itävallan liittopäiville syntyi suuri äärioikeistolainen blokki. FPÖ:n ja BZÖ:n yhteistyökyky ratkaisee onko se myös vahva. Vapauspuolueen entinen ja nykyinen puheenjohtaja eivät olleet ystäviä, ja Haiderin seuraajan linjanvedot ovat vielä kysymysmerkki, jos puolue ylipäätänsä selviää perustajansa kuolemasta.

Värikkään vaalikampanjan jälkeen alkaa päivänpolitiikan hidas vääntö. Siinä ei pärjää retoriikalla. Äänestäjillekään se tuskin riittää. Haiderilla oli siitä kokemusta: FPÖ:tä äänesti vuoden 1999 vaaleissa miltei 27 prosenttia, seuraavissa kymmenen prosenttia. Siinä välissä vapauspuolue oli ollut hallituksessa ja Haider oli väistynyt puheenjohtajan paikalta.

Tuo hallitus puolestaan muistetaan äärioikeistoa säikähtäneen EU:n Itävalta-boikotista, josta ei lopulta jaettu tyylipisteitä kenellekään. Boikotin muistaminen lisännee Itävallan vanhojen pääpuolueiden pontta keskinäisiin hallitusneuvotteluihin.

Jos äärioikeisto kuitenkin tulisi hallitukseen, on ihan arvailun varassa, kestäisikö sen talous- tai ulkopolitiikka tai millaista se yleensä olisi ilman jompaakumpaa isoa puoluetta. Äärioikeisto on toistaiseksi kunnostautunut lähinnä vaalikampanjoinnissa, sanoo Itävaltaan perehtynyt tutkija Johanna Rainio-Niemi.

Anniina Wallius, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)

(siirryt toiseen palveluun)Vapauspuolueen verkkosivu (saksaksi) (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)Itävallan tulevaisuuden liiton verkkosivu (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)(saksaksi) (siirryt toiseen palveluun)