1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Sibeliuksen Valse triste ja Järnefeltin Kehtolaulu soivat nyt myös lauluteksteinä

Tällä viikolla julkaistaan sopraano Johanna Rusanen-Kartanon uusi levy, jota varten suomalaiset nykyrunoilijat ovat kirjoittaneet sanoja vanhoihin soitinkappaleisiin. Yö meren rannalla -levyllä soivat esimerkiksi Sibeliuksen Valse triste Ilpo Tiihosen sanoin ja Armas Järnefeltin Kehtolaulu Aulikki Oksasen sanoin.

kulttuuri

Johanna Rusanen-Kartano kertoo, että uusi levy sai alkunsa haaveesta laulaa joskus esimerkiksi juuri Valse triste.

- Kauan sitten juttelin tuttujen kuvataiteilijoiden kanssa siitä, kuinka eri taiteet inspiroivat toisiaan. Monet kuvataiteilijat kertoivat kuuntelevansa musiikkia maalatessaan ja näkevänsä musiikin väreinä. Rupesin miettimään, kuinka runoilijat mahtaisivat inspiroitua musiikista, Rusanen-Kartano muistelee.

Uuden luomisessa on vahva jännite Idea sai tuulta purjeisiinsa vuosi sitten, ja Rusanen-Kartano alkoi muutaman muusikon kanssa pohtia sanoitettavia kappaleita. Sävellyksiksi valittiin kansallisromanttisen ajan suomalaista musiikkia. Mukaan lähtivät muun muassa runoilijat Pia Perkiö ja Anna-Mari Kaskinen. Ensimmäisenä valmistui Aulikki Oksasen sanoitus Järnefeltin Kehtolauluun. Oksanen esitteli runonsa laulamalla sen. Näin teksti alkaa: Tummuu yö. Vain tuuli vaeltaa. / Vie kauas maailman tie myrskyinen. / Taas kuulen sen, / kehtolaulun hiljaisen, / se sielussani soi / kuin lintu hopeinen. - Oksanen sanoi tehneensä sanat minulle, ja minua alkoi tietenkin itkettää. Siinä hetkessä oli valtava lataus. Oikeastaan uuden luomisessa on aina vahva jännite, pohtii Rusanen-Kartano. Levylle päätyi kaipausta, murhetta ja yllätyksiä Yö meren rannalla -kokoelman perussävy on kaihoisa ja dramaattinenkin. Runoilijat saivat vapaat kädet, joten Rusanen-Kartano pääsi yllättymään. Esimerkiksi Sibeliuksen pianokappale Kuusi oli erilainen kuin hän oli ajatellut. - Olen aina ajatellut, että kyseessä on kansallismaisema Kolilla. Siellä seisoo jylhä erämaakuusi, joka kestää monenlaiset rajuilmat. Eppu Nuotion runoilema kuusi olikin pihakuusi, laulaja sanoo. Nuotion runossa muistot palaavat mieleen vanhan pihapuun alla: Puu luo vanhaa varjoaan yli pihamaan / Ja kotiinpalaajaa niin taas / Se oksillansa vain koskettaa. Sibeliuksen sanoittaminen vei viikkoja Kirjailija Marja-Leena Mikkola sepitti levylle kahdet sanat. Toiset niistä hän teki Sibeliuksen pianokappaleeseen Souvenir. Säveltäjämestarin teoksen sanoittaminen oli hidasta ja vaikeaa, joten Mikkola etsi innoitusta kuuntelemalla Sibeliuksen muuta musiikkia. Runon idea kirkastui Sibeliuksen kuudennesta sinfoniasta. - Sinfoniassa on hurja ja intohimoinen finaali, joka lopuksi seestyy. Siitä minulle tuli juoni runoon. On tapahtunut petos, ja runon minä kuulee pettämänsä henkilön äänen ikään kuin huiluna. Syyllisyydentuntoa seuraa kuitenkin armahdus, Mikkola kuvailee. Runo päättyy näin: Vai äänesikö kuulen? / Se huminassa tuulen / kuiskailee kuin syntini se tuntisi / ja säälitellen / antaisi anteeksi. Valse tristekertoo menetetystä rakkaudesta Johanna Rusanen-Kartano halusi jo vuosia sitten laulaa Sibeliuksen Valse tristen. Tälläinen on sen alku Ilpo Tiihosen runoilemana: Tummuuteen yö painaa maan, / murheen mustan taas luokseni saan. / Menneen hunnut, himmee kuu. / Sieluun tunnut, jään peittämä puu.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset

Lue seuraavaksi