1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Arvio: Max Payne toimi pelinä paremmin

Miljoonia kappaleita myynyt mustanpuhuva peli kostoa etsivästä poliisista on synkkien sarjakuvien elokuvaversioiden aikakaudella liian täydellistä väliin jätettäväksi. Niinpä suomalaisen pelitalon luoma Max Payne jahtaa perheensä murhaajaa nyt myös valkokankaalla. Elokuva lainaa pelistä paljon, mutta lopputulos on silti odotettua laimeampi.

kulttuuri

Tarina on ensimmäisen Max Payne -pelin ystäville tuttu. Narkkarit ovat murhanneet Maxin perheen, ja ajan myötä Max on jäänyt jahtaamaan syyllisiä yksin. Katukauppaan levinneellä taisteluhuumeella on kytkös tapahtumiin, ja taustalla kummittelee moraaliton suuryritys, kuten tällaisissa tarinoissa aina.

Suomalaisen Remedy Entertainmentin vuonna 2001 julkaisema peli on myynyt yli seitsemän miljoonaa kappaletta, joten potentiaalista katsojakuntaa riittää. Max Paynen elokuvaoikeudet myytiin pelin jatko-osan ilmestyessä viisi vuotta sitten, mutta toteutus antoi odottaa itseään pitkään. Suurin osa peliin hurahtaneista on nyt jo täysi-ikäisiä. Tuotantotiimi on kuitenkin lähtenyt varmistelemaan, joten alun perin R-luokituksen (alle 17-vuotiaat aikuisen seurassa, amerikkalainen erikoisuus) saaneesta filmistä leikattiin rajuimpia kohtia pois niin, että lopputulosta saavat käydä katsomassa yli 13-vuotiaat. Ratkaisu tuo lisää katsojia, mutta pyöristää aika lailla kulmia synkästä tarinasta. Suomessa elokuvaa näytetään K-15-rajoituksella, jolla myös peli on varustettu. Suomalaisnaama päivitettiin

Nimiroolin näyttelee oscar-ehdokkaanakin ollut Mark Wahlberg. Kivikasvoisessa Paynessa ei tosin ole paljon tilaa tulkinnalle. Pelihahmolla alun perin ollut Remedyn Sami Järven virnistyskin on pyyhitty pois ja nyt kokomustaan pukeutuvan Paynen skaala löytyy väliltä surullinen - vihainen. Hyvä valinta vakavailmeinen Wahlberg silti on.

Muukin näyttelijäkaarti tekee tasaista työtä harmillisen mitäänsanomattomien hahmojensa kimpussa. Naispääosassa nähdään 70's Showsta parhaiten tunnettu Mila Kunis ja tärkeässä sivuroolissa Beau Bridges. Poliisin puolelta Maxin perässä on sisäisen tutkinnan etsivää esittävä räppäri Ludacris ja pienessä roolissa nähdään myös laulaja Nelly Furtado.

Elokuvan tyylilajina on film noir, ja tunnelma onkin tyylitietoisen tummasävyinen. Asfalttiviidakon ylilyöty lumisade keskeytyy vain vesisateen ajaksi, ja skandinaavisesta mytologiasta lainatut möröt tuovat filmiin visuaalisia herkkuja.

Mukaan on laitettu myös pelistä tuttuja kuvakulmia ja efektejä. Ne jäävät kuitenkin irtonaisiksi, ja vaikka pelaajille tärkeä bullet-time - hidastettu tulitaistelu - on efektinä näyttävä, ei siitä saada leffaan irti kuin kertaluonteinen visuaalinen jippo.

Vanha tuttu tarina Max Payne on moneen kertaan nähty tarina yksin kaikkia vastaan käyvästä itsepäisestä sankarista. Juoni on niin perusmallia, että peliä tuntematonkin katsoja on syyllisistä nopeammin perillä kuin päähenkilö, mikä on kyllä omiaan vesittämään murhamysteeriä. Kaiken kaikkiaan elokuva jää suositun pop-kulttuurituotteen visuaalisesti kauniiksi kierrätykseksi. Huomion arvoista on, että elokuva ei käytä pelin koko tarinaa hyväkseen. Tulos on näin toivottavaa ohuempi, mutta tuotantotiimille jää hyvät mahdollisuudet jatkaa aiheesta ainakin toisen elokuvan verran. Ville Laakso, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun) Voit edelleen kommentoida myös elokuvaa Niko - lentäjän poika tai sen arviota

Lue seuraavaksi