1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Arvio: Sauna on uusi avaus suomalaisessa kauhussa

Suomalainen kauhuleffa on sen verran harvinainen ilmestys että sitä kannattaa käydä katsomassa, jos valkokangas on ulottuvilla. Saunalla on kuitenkin myös muita hyveitä, kuten kaunis kuvaus, Ville Virtanen, peruskauhua kantavampi sanoma ja Viktor Klimenko.

kulttuuri

Pitkän vihan jälkeen Ruotsin ja Venäjän välille ollaan vetämässä uutta rajaa. Osapuolet lähettävät tehtävään yhteisen komission, jossa Ruotsia edustavat veljekset Erik ja Knut (Ville Virtanen ja Tommi Eronen). Erik on pitkän sodan kovettama ja menneisyytensä vainoama, Knut puolestaan pehmoinen akateemikko.

Veljekset haluavat vain vetää rajan ja palata kotiin, kumpaakin ajaa ajatus palkinnosta ja tehtävän jälkeisestä uudesta elämästä. Sodan kauhut ja matkalla otetut vapaudet kuitenkin ovat kuitenkin jättäneet jälkensä miehiin, ja syyllisyys saa heidät lopulta kiinni pienessä kylässä keskellä ei-mitään.

Kylässä on sauna, jossa tarinan mukaan voi pestä syntinsä pois, mutta ilmaisesta synninpäästöstä ei selvästikään ole kyse. Aikaan ja paikkaan sopimaton keskellä suota seisova betonibunkkeri lupaa pikemminkin velanmaksua.

Ammattinäyttelijät töissä

Sauna on roolitettu tunnetuilla nimillä, mikä on yllättävää, kun ottaa huomioon, että kyseessä on matalan budjetin kauhutuotanto. Pelkästään sivuosista löytyy Kari Ketonen, Ismo Kallio ja Kati Outinen

Ville Virtanen on ulkomuodoltaan vakuuttava uurteisena ja kuollutkasvoisena Erikinä, jonka sivistynyt ulkokuori koostuu vain valtion vaatteista ja itse vamman merkkinä pitämistään silmälaseista. Välillä menneisyydelleen raivoava, välillä tunteeton hahmo kantaa eteenpäin elokuvaa, jonka painostava uhka taas syntyy Tommi Erosen vieraassa ympäristössä luhistuvasta hahmosta.

Laulava kasakka on puolestaan saanut ylennyksen. Ohjaajan valkokankaalle vuosikymmenten tauon jälkeen maanittelema Viktor Klimenko on rajakomission venäläisupseeri V.J. Semenski, vastakappale hiljalleen hajoaville veljeksille ja elokuvan järjen ääni.

Annila jatkaa tyylilajien sekoittamista

Pariin kertaan elokuvan paketti hajoaa ikävästi. Puolivälissä filmiä tarinan taustoja ja kauhuelementtejä rakennellaan moniin suuntiin ilman, että lankoja solmittaisiin lopulta yhteen. Samanlaisen maun jättää elokuvan loppu.

Esille pomppaa ikävästi myös nykyaikainen dialogi. Tuskin autenttinen kieli 400 vuoden takaa olisi ollut sen katsojaystävällisempää, mutta kyllä Ville Virtasen "jippijai" muistuttaa pahasti Akista ja Turosta keskellä muuten niin vakavaa dialogia.

Toisaalta kartoittamattomia rajaseutuja paneroiva, vahvasti filtteröity kuva on yhtä aikaa kaunista ja Syvän joen tunnelmaa lainaavaa. Tyylilajien ja teemojen ennakkoluuloton sekoittelu taas jaksaa viihdyttää A.J. Annilan ja Iiro Küttnerin aiemman yhteistyön, Jadesoturin, tavoin. Sodan, syyllisyyden ja anteeksiannon teemoista ammentava tarina on aikakaudet ylittävää ja sitä on nähty ennenkin. Mutta vaikka viime vuosina valkokankaalle virrannut kansallisen historian tarkastelu puuduttaisi, ei hätää. Saunasta löytyy pelottelua ja fantasiaa sen verran, että kauhuelokuvasta on kyse. Saunan taustalta löytyy viime vuonna perustettu tuotantoyhtiö Bronson Club, jonka toiminta-ajatuksena on tehtailla elokuvia totuttua halvemmalla ja nopeammin. Vastapainona yhtiö aikoo työllistää lahjakkaita nuoria tekijöitä ja tarttua totutusta poikkeaviin tarinoihin. Hieno homma. Saunan ensi-ilta on perjantaina 24.10. (siirryt toiseen palveluun)Ville Laakso, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun) Voit kommentoida edelleen myös elokuvaa Max Payne ja sen arviota sekä elokuvaa Niko - lentäjän poika tai sen arviota.

Lue seuraavaksi