Arvio: Baader Meinhof Komplex etsii eurooppalaisen terrorismin syitä

Rauhallinen päivä nudistirannalla avaa Saksan vuoden odotetuimman elokuvan. Rauhan ja rakkauden ilmapiiri paljastuu pian silmänlumeeksi Länsi-Saksan virkavallan ja puolisotilaallisen Baader-Meinhof -ryhmän kilpaillessa siitä, kumpi kykenee tuhoamaan toisen suuremmalla ylilyönnillä.

kulttuuri

Baader Meinhof Komplex kuvaa väkevästi terroristijärjestö Punaisen armeijakunnan (RAF) ydinryhmän toimintaa vuoden 1970 molemmin puolin. Ohjaaja Uli Edelin elokuva perustuu Stefan Austin samannimiseen kirjaan, jossa etsitään syitä RAF:n terroritekojen suosioon Länsi-Saksassa.

Elokuvassa ryhmän toimintaa seurataan toimittajan ja tv-kasvon Ulrike Meinhofin (Martina Gedeck) kautta. Meinhof on kiinnostava keskushenkilö, sillä kirjoituksillaan rauhan puolesta taistelleen perheenäidin lyöttäytyminen lähes anarkistisen terroristijärjestön leipiin on yksi tärkeimpiä selityksiä järjestön valtavalle suosiolle saksalaisnuorison keskuudessa.

Tärkeässä roolissa ovat myös Moritz Bleibtreu ryhmän vauhtiin ja paukkeeseen mieltyneenä äkkipikaisena johtajana Andreas Baaderina sekä Johanna Wokalek fanaattisena Gudrun Ensslininä.

Todella hienon suorituksen tekee myös Bruno Ganz poliisipäällikkö Horst Heroldina, joka ainoana saksalaisen virkavallan edustajana ymmärtää ongelmien olevan jossain muualla kuin terroristien teoissa.

Terrorismin taustaa etsimässä Punaisen armeijakunnan taistelu fasistisena pitämäänsä valtiovaltaa vastaan vaati vuosina 1970 - 1993 yli 30 kuolonuhria. Ryhmä ilmoitti lopettavansa toimintansa vuonna 1998. Ryhmän synnyinaikojen ajankuva tulee Baader Meinhof Komplexissa todella lähelle katsojaa. Vietnamin sota, opiskelijoiden vaikutusvalta ja saksalaisen yhteiskunnan fasistimenneisyys näyttäytyvät selkeänä taustana tuleville väkivaltaisuuksille. Käsitykset vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta vääristyvät ideologisen taistelun molemmilla rintamilla.

Vaikka elokuva alkaa tunteisiin vetoavilla kuvilla mielenosoitusten tallautumisesta ratsupoliisin kavioihin, ohjaaja Uli Edelin ote on kokonaisuudessaan viileän älyllinen ja realistinen. Heti terroritekojen ja terroristijahdin alkaessa ohjaaja jättäytyykin viisaasti takapenkille ja antaa tapahtumien puhua puolestaan.

Sen enempää virkavalta kuin RAF:n jäsenetkään eivät saa ohjaajalta suosionosoituksia. Sen sijaan elokuvassa tehdään selväksi se, että vielä amerikkalaisia sotilastukikohtia vastaan tehtyjen pommi-iskujen jälkeen ryhmän toimintaa kannatti kolmasosa Saksan nuorisosta. Katsojalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä omat johtopäätöksensä fanaattisen nuorison ja kylmäkiskoisen valtiovallan välillä.

Baader Meinhof Komplexin ajankuvassa on jotain pelottavan ajankohtaista. Yhtäläisyydet Vietnamin ja Irakin sotien välillä sekä sotaisaksi muuttunut maailmankatsomus ja sen saamat jyrkät vastareaktiot pakottavat kysymään mitkä ovat terrorismin syyt 2000-luvulla. Saksalainen elokuva Euroopan omatunnon äänenä

Vaikka Baader Meinhof Komplex kylmää katsojansa selkäpiitä, se on kokemuksena jollakin tavalla mieltä lämmittävä. Baader Meinhof Komplex näyttää, että myös vaikeista ja vaietuista asioista on mahdollista puhua ymmärrettävästi. Tässä mielessä elokuva istuu hyvin saksalaisten elokuvantekijöiden viime vuosina löytämään reseptiin. Perikadosta ( Der Untergang, 2004) lähtien fiktiiviset aiheet eivät tunnu enää saksalaisia kiinnostavan. Ne on heitetty nurkkaan ikään kuin juuri nyt olisi välttämätöntä käsitellä historiallisia aiheita. Baader Meinhof Komplex on tämän katraan viimeisin tulokas saksalaisen yhteiskunnan sosiaalisen omatunnon äänenä. Senäyttää muulle Euroopalle esimerkkiä siitä, että tapahtuneiden julmuuksien purkaminen elokuvan keinoin voi olla merkittävä osa oman ympäristön käsittelyä. (siirryt toiseen palveluun)Janne Sundqvist, (siirryt toiseen palveluun)YLE Uutiset Voit kommentoida myös elokuvaa Sauna tai siitä tehtyä arviota. Kommentoivissa ovat edelleen myös elokuva Max Payne ja sen arvio sekä Niko - lentäjän poika ja sen arvio.