1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Poteroitunut vastakkain asetteleva tasa-arvokeskustelu

Asiantuntijat kuvaavat sukupuolta koskevaa julkista keskustelua poteroituneeksi. Suomalainen keskustelu asettaa naiset ja miehet vahvasti vastakkain ja syytöksiä heitellään rintamalinjojen ylitse. Toisin oli 60-luvulla. Silloin keskustelun räjäytti se, että naiset ja miehet toimivat samassa ryhmässä tasa-arvoasioiden edistämiseksi. Silloisen tasa-arvoliikkeen, Yhdistys 9:n perustajajäsen Margaretha Mickwitz katsoo, että ryhmällä ja ylipäätään feminismillä on ollut suuri vaikutus aikansa tasa-arvouudistuksiin.

Kotimaan uutiset

Feminismin ja tasa-arvoliikkeiden aikaansaannoksia ei useinkaan tunnusteta julkisuudessa. Suomi saa kiittää esimerkiksi Yhdistys 9:ää sen aloitteista lasten päivähoidon ja kuuden viikon pituisen äitiysloman pidentämisen puolesta.

Tasa-arvoliike otti vahvasti agendalleen myös miesten roolin ja aseman yhteiskunnassa sekä ehdotti ensimmäisenä isyyslomaa. Julkilausumassaan Yhdistys 9 muun muassa toivoi, että miehet vapauttaisivat itsensä elintasorobotin roolista ja antaisivat itselleen oikeuden olla läheinen lapsilleen.

Miestutkija ja Miestutkimusseuran puheenjohtaja Anders Ahlbäck arvioi, että Suomessa ajatellaan yleisesti tasa-arvon jo koittaneen Suomessa. Yleinen ajatus on, että tasa-arvotyö on tehnyt voitavansa, keskustelu on tarpeetonta ja suomalaiset voivat vain enää odotella tasa-arvon toteutumista sekä asenteiden muuttumista.

Samanlaista ajattelua kritisoi myös Margaretha Mickwitz. Hän kuitenkin kiittää, että julkinen keskustelu ottaa aikaisempaa paremmin miehiä koskevat tasa-arvokysymykset huomioon. Esimerkiksi isyyden pohtiminen oli vielä 60-luvulla kummastuttava aihe.

- Miehet, jotka esittivät isyyslomaa ja pehmeämpää mieheyttä, leimattiin perversseiksi ja suvunjatkamiskyvyttömiksi, muistelee Mickwitz ajan keskustelua.

Naisten ja miesten yhteistyö hämmästytti ennen

Mickwitch kertoo, että Yhdistys 9 sai paljon tilaa mediassa juuri siksi, että ryhmässä naiset ja miehet työskentelivät yhdessä. Se kummastutti niin paljon, että se jopa räjäytti osaltaan sukupuolta koskevan tasa-arvokeskustelun.

- Alla oli patoutunut tarve puhua esimerkiksi päivähoidosta. Keskustelu laajeni ja sai valtavaa huomiota. Se oli uutta ja radikaalia silloisen mielipiteen mukaan, hän jatkaa.

Mickwitz on ollut toimittamassa Roolien murtajat - Tasa-arvokeskustelua 1960-luvulta 2000-luvulle -teosta (2008).

Teosta lukiessa näyttää selvältä, että sukupuolesta puhutaan edelleen melko samoin tavoin. Naistenlehdessä vuonna 1966 julkaistussa Arvo Salon vastineessa joudutaan puolustamaan sukupuolirooliteoriaa samoin, kuin naistutkijat ovat joutuneet vastaamaan yhä uudelleen syytöksiin siitä, että he unohtavat biologian.

Tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä on väännetty esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla koko kevät.

Väkivallasta käydään sotaa

Sukupuolta koskevaa tasa-arvokeskustelua käydään monilla eri foorumeilla. Asiantuntijakeskustelua käydään yliopistoissa, järjestöjen lausuntojen kautta, erilaisissa hallinnollisissa tasa-arvoelimissä ja median eri areenoilla. Erillään kulkevat populaari "asiantuntijakeskustelu" sekä harrastelijoiden keskustelut.

Ylitarkastaja Jouni Varanka sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä kritisoi julkista miehiä ja tasa-arvoa koskevaa keskustelua asiantuntemattomaksi, kärjistetyksi, retoriseksi ja ideologiseksi. Hän kuitenkin kiittää, että tasa-arvoaktiivit ovat jaksaneet pitää hankaliakin asioita julkisuudessa vuosikymmenistä toiseen. Tällainen on esimerkiksi samapalkkaisuus.

Varanka ehdottaa, että julkisuudessa voitaisiin etsiä enemmän sellaisia ongelmien tarkastelutapoja, joiden ratkaisut olisivat sekä naisten että miesten edun mukaisia. Hän toivoo myös, että julkisuudessa siirryttäisiin keskustelemaan asioista ihmisten sijaan.

Yksi keskustelun kuumista perunoista on väkivalta. Jouni Varanka arvelee tämän johtuvan aiheen tunteita herättävästä luonteesta sekä siitä, että keskustelun uskotaan koskevan "kaikkia".

- Sen pystyy käsitteellistämään hyvin myös sukupuolten välisen sodan taistelualueeksi, Varanka lisää.

Tasa-arvokeskustelu kilttiä

Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n pääsihteeri Tanja Auvinen arvioi nettikeskustelujen perusteella, että jossain on olemassa aktiivinen miesjoukko, jolla on aikaa paneutua tasa-arvoasioihin.

Osittain juuri tämän pienen joukon aktiivisuus sai keväällä aloittaneen Tulvan päätoimittajan Anne Moilasen julistamaan "sodan" joitakin miesaktivisteja kohtaan. Lehti myös mainitsi muutaman aktivistin nimeltä.

Taustalla oli syvä kyllästyminen miesten hyökkäyksiin feminismiä, naistyötä ja naistutkimusta kohtaan sähköpostilistoilla, internetissä sekä muissa medioissa.

Tanja Auvisen mukaan vastakkainasettelu ei ole pelkästään pahasta. Hän toivoo järkeviä ja reippaita kannanottoja poliitikoilta sekä asiantuntijoilta mutta kuvailee yleistä tasa-arvokeskustelua jopa kiltiksi.

- Jos mielipiteet olisivat vieläkin yhtenäisempiä, ihmiset varmaan kuolisivat tylsyyteen kesken lauseen, Auvinen toteaa.

Räväkät yksinkertaisuudet menevät läpi

Myös Anders Ahlbäck kritisoi, että suomalaista keskustelua leimaa konservatiivinen varovaisuus. Asian huomaa varsinkin silloin, jos keskustelua vertaa muiden skandinaavisten maiden yhteiskunnalliseen keskustelukulttuuriin.

Hän toivoo, että asiantuntijat esittäisivät uusia, radikaaleja ehdotuksia. Radikaalit aloitteet saavat huomiota, mikä herättää myös keskustelua.

- Queer-tutkijoilla olisi paljonkin uutta radikaalia sanottavaa, mutta heidän sanomansa sukupuolen joustavuudesta, monimuotoisuudesta ja rakennetusta luonteesta tuntuu olevan useasti liian vaikea medialle käsitellä, pohtii Ahlbäck.

Hän jatkaa, että läpi lyövät "uudet", räväkät ja yksinkertaiset sanottavat. Menestystä on nauttinut esimerkiksi Henry Laasasen Naisten seksuaalinen valta -pamfletti, vaikka sukupuolentutkimuksen ja tasa-arvopolitiikan asiantuntijat ovat pitäneet sitä yleisesti taantumuksellisena.

Unionilta haetaan räväkkyyttä

NYTKISin ei ole helppo saada kannanottojaan läpi mediassa. Media on kiinnostunut järjestöä enemmän Naisasialiitto Unionista, jolta myös haetaan räväköitä mielipiteitä päivänpolttaviin asioihin.

NYTKISin asiantuntijalausuntoja käsitellään enemmän poliittisissa elimissä kuin valtavirran julkisuudessa. Naisjärjestöt ajavat vieläkin joitain sata vuotta feminismin agendalle kuuluneita asioita. Kehittyminen saattaa myös ottaa välillä takapakkia, vaikka jokin muu tasa-arvoon liittyvä asia edistyisi.

Tanja Auvinen jakaa naisjärjestöt suuriin ja vanhoihin järjestöihin tai yhteiskunnallisiin järjestöihin. Jälkimmäiset tähtäävät poliittiseen valvontaan tai vaikuttamiseen, kun taas vanhat järjestöt, kuten Marttaliitto, tekee perinteistä koulutus- ja sivistystyötä.

Marttaliitolla onkin hyväksytympi ja kiltimpi maine kuin vaikka Naisasialiitto Unionilla.

- Martat eivät ärsytä kuten Unioni. Kun sanoo jotain naisten tasa-arvoon tai feministiin liittyvää, se herättää vastareaktion, kuvaa Auvinen.

Lähteet: Tiina-Emilia Kaunisto, YLE Uutiset

Lue seuraavaksi