Zimbabwe uhkaa romahtaa - vain vanhojen rikosten tunnustaminen pelastaisi

Zimbabwen poliittinen ja taloudellinen kriisi on ajanut maan romahduksen partaalle. Etelä-Afrikan hallitsevan ANC-puolueen johtaja Jacob Zuma sanoi tavattuaan YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin ja muita nimekkäitä johtajia, että Zimbabwen valtio saattaa romahtaa muutamassa kuukaudessa.

Ulkomaat

Etelä-Afrikan totuuskomissiota aikanaan luomassa olleen Paul Van Zylin mukaan Zimbabwen olisi kriisistä selvitäkseen kohdattava menneisyyden rikoksensa Etelä-Afrikan esimerkin mukaan.

Eteläafrikkalainen Paul van Zyl puhui 24. marraskuuta ulkoministeriön seminaarissa Helsingissä. Van Zyl oli perustamassa valtioiden siirtymävaiheen oikeuskysymyksiin keskittyvää ICTJ-järjestöä.

Järjestö työskentelee maissa, jotka ovat toipumassa suuresta konfliktista tai diktaattorin valtakaudesta. Se auttaa maita selviämään konfliktin ja sen aikana tehtyjen ihmisoikeusloukkauksien seurauksista ja siirtymään eteenpäin. Tavoitteena on, ettei menneisyyden rikoksista muodostuisi nykyhetken epävakauden lähdettä.

RUANDAN KANSANMURHA KONGON TAISTELUJEN TAUSTALLA

Van Zylin mukaan yksi esimerkki menneiden konfliktien vaikutuksesta nykyisiin ovat tämänhetkiset taistelut Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa.

Taistelut juontavat juureensa ainakin osittain Ruandan runsaan kymmenen vuoden takaisesta kansanmurhasta. Osa kansanmurhaan syyllistyneistä hutu-taistelijoista pakeni tutseille kärsimänsä tappion jälkeen Kongon itäosiin.

Myöhemmin häikäilemättömät sotapäälliköt ovat mobilisoineet Kongossa majailevia hutu-taistelijoita, jotka ovat sittemmin syyllistyneet räikeisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin, kuten lapsisotilaiden rekrytoimiseen ja seksuaalirikoksiin.

Toinen merkittävä toimija Kongossa on Herran vastarinta-armeija (LRA) Pohjois-Ugandasta, joka on ollut osallisena lähes 20 vuotta jatkuneeseen Ugandan konfliktiin. Myös LRA on syyllistynyt lapsisotilaiden rekrytointiin ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Van Zylin mukaan yksi Kongon opetuksista on se, että on tärkeää selvittää ihmisoikeusloukkauksien perintö ja setviä se kunnolla ja kokonaan. Yhä useammat konfliktit laajenevat yli kansallisvaltioiden rajojen.

- Vaikka saavuttaisimme vakaudelta näyttävän tilan yhdessä maassa, se ei merkitse välttämättä sitä, että olisimme saaneet aikaiseksi kestävän rauhan, Van Zyl sanoo.

ZIMBABWEN MENNEET RIKOKSET SELVITETTÄVÄ

Kongon konfliktin lisäksi ICTJ-järjestö on mukana etsimässä ratkaisua Zimbabwen poliittiseen kriisiin. Organisaation työntekijät ovat käyneet viime kuukausien aikana tiuhaan Zimbabwessa ja tavanneet kiistan keskeisiä osapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

- Uskomme, että Zimbabwessa saavutetaan kestävä ratkaisu vain, jos menneisyyden rikokset setvitään avoimesti, Van Zyl sanoo.

Zimbabwen poliittinen kriisi kärjistyi, kun presidentti Mugabe ei suostunut hyväksymään tappiotaan maaliskuun presidentinvaaleissa. Mugabe käski turvallisuusjoukkoja murhaamaan vaaleja vilpillisiksi syyttäneitä opposition edustajia.

Hallitseva puolue ja oppositio allekirjoittivat vallanjakosopimuksen syyskuun puolivälissä. Vallanjakoneuvottelut ovat kuitenkin kariutuneet kiistelyyn hallituspaikoista.

Poliittinen ja taloudellinen kriisi on ajanut Zimbabwen romahduksen partaalle. Ihmisillä on pulaa ruoasta. Inflaatio on yli 10 miljoonaa prosenttia. Maassa riehuu koleraepidemia.

HÄVINNEET JOHTAJAT TARRAUTUVAT VALTAAN

Van Zyl pitää huolestuttavana sitä, miten sekä ensin Keniassa että myöhemmin Zimbabwessa vallanpitäjät tarrautuvat valtaan vaalitappiosta huolimatta. Molemmissa maissa vaalituloksen kiistäminen johti vallanjakosopimukseen, jossa ne, joiden olisi pitänyt luopua vallasta, säilyttivät osan vallastaan. Van Zylin mukaan tämä on huolestuttava kehityssuunta, jonka ei pitäisi antaa jatkua muualla.

Van Zyl sanoo, että kun Zimbabwessa kaikesta huolimatta päädyttiin vallanjakosopimukseen, olisi sopimuksessa pitänyt päättää siitä, mitkä hallituspaikat kuuluvat kenellekin. Nyt paikoista ei sovittu, vaan sovittiin vain siitä, että paikat jaetaan.

Van Zyl arvostelee Etelä-Afrikan maiden yhteistyöjärjestön SADC:n ja erityisesti Etelä-Afrikan roolia kiistan selvittämisessä. Niiden olisi pitänyt painostaa Mugabea paljon vahvemmin sopuun hallituspaikoista.

SADC on ehdottanut, että sisäministeriö pitäisi jakaa hallitsevan puolueen ja opposition kesken. Sisäministeriön hallinnassa ovat muun muassa maan turvallisuusjoukot.

Van Zyl pitää tällaista ehdotusta täysin toimimattomana. Hänen mukaansa vallanjakosopimus ei ole mahdollinen, jos turvallisuusjoukot säilyvät Mugaben käsissä, koska Mugaben määräyksestä nuo joukot ovat syyllistyneet kauheisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

ZIMBABWE TARVITSEE OMAN TOTUUSKOMISSION

Paul van Zyl oli luomassa Etelä-Afrikan totuuskomissiota, kun eteläafrikkalaiset etsivät tietä ulos rotuerottelun rasittamasta menneisyydestä. Van Zylin mukaan myös Zimbabwessa tarvitaan prosessia, jossa paljastetaan totuus menneistä rikoksista.

Van Zylin mukaan Zimbabwen ei pidä kuitenkaan kopioida Etelä-Afrikan totuuskomissiota sellaisenaan. Zimbabwelaisten itsensä on luotava mekanismi, joka sopii maan omaan todellisuuteen.

Oleellista on, että presidentti Mugaben hallinnon uhrien pitäisi saada kertoa tarinansa ja heidän kärsimyksensä pitäisi tulla virallisesti tunnustetuksi ja taloudellisesti korvatuksi.

Viime vuosina Zimbabwessa on Mugaben hallinnon käskystä murhattu ja kidutettu toistuvasti opposition edustajia.

ETELÄ-AFRIKAN HALLITUS ON PETTÄNYT TOTUUSKOMISSION

Monet ovat pitäneet Etelä-Afrikan totuuskomissiota menestystarinana. Van Zyl sanoo, että komissio teki monia asioita hyvin. Tärkeintä oli se, että menneisyyden rikoksia käsiteltiin julkisesti. Totuuskomissio antoi kasvot rikosten uhreille avoimissa kuulemistilaisuuksissa ja eteläafrikkalaisille turvallisen tilan arvioida apartheidin menneisyyden pahuuksia.

Totuuskomission jälkeisinä vuosina Etelä-Afrikan hallitus on kuitenkin Van Zylin mukaan pettänyt komission työn ainakin kahdella tavalla. Totuuskomission loppuvaiheessa suositeltiin, että hallitus loisi järjestelmän ihmisten kärsimysten korvaamiseksi taloudellisesti. Hallitus ei myöntänyt riittävästi varoja korvauksien maksamiseen.

Toinen pettymys liittyy kysymykseen rikollisten armahtamisesta. Totuuskomission periaatteisiin kuului, että jos rikoksiin syyllistyneet tulivat julkisuuteen ja kertoivat totuuden, heidät armahdettiin. Jos rikolliset eivät tehneet näin, heidät voitiin tuomita. Van Zyl sanoo, että hallitus on ensinnäkin epäonnistunut noiden ihmisten tuomitsemisessa ja toiseksi hallitus on nyt tarjoamassa noille ihmisille toista armahdusta. Tätä on Van Zylin mukaan erittäin vaikea ymmärtää.

Maanantaina ICTJ-järjestö käynnisti uuden entistä kiivaamman käräjöinnin vaiheen hallituksen ehdottamaa toista armahdusta vastaan eteläafrikkalaisissa oikeusistuimissa. Van Zylin mukaan toinen armahdus ei ole laillinen eikä oikeutettu ja se tekisi karhunpalveluksen totuuskomission työlle.

ANTTI PALOMAA