Satujen sankarit etsivät itseään Lapista

Satukirjallisuuden Lappi on kylmä ja pimeä maa, josta sadun päähenkilöt etsivät itseään. YLE Radio 1:n Ajantasa-ohjelmassa haastateltu satututkija Sisko Ylimartimo kertoo, että Lappi on ollut kohtalaisen suosittu paikka saduissa jo viimeiset 200 vuotta.

kulttuuri
Lappilaista maisemaa
Seija De Rybel

Ensimmäisen kerran satujen historiassa Lappi mainitaan Voltairen teoksessa Micromegas. Häntä seurasivat 1800-luvulla tanskalainen Hans Christian Andersen sadulla Lumikuningatar ja suomalainen satusetä Zacharias Topelius useammallakin Lappiin sijoittuvalla sadulla.

Ennen muuta satujen Lappi on erilainen paikka, Sisko Ylimartimo kertoo.

- Siellä on kliseitä, kuten velhoja, kylmää ja pimeää. Mutta koska saduissa on useimmiten kyse etsintäretkestä, jossa päähenkilö etsii itseään niin tarvitaan tällainen erillinen paikka. Mikä olisikaan parempi paikka löytää itsensä ja selvitä kriisistä kuin Lappi, jossa on pimeää, tuulta, myrskyä, lunta ja jossa kaikki rajat välillä häviävät.

Tällainen etsintäretki on esimerkiksi H.C. Andersenin Lumikuningatar-sadussa. Sadun nimihenkilö ryöstää pienen pojan aurinkoisesta kaupungista ja vie hänet Lappiin. Kevään tultua kaupungissa asuva pieni tyttö lähtee hakemaan tätä poikaa takaisin ja joutuu seikkailemaan monenlaisissa maisemissa. Sadussa Lappi on naisten maa.

- Ne, jotka opastavat pikkutyttöä eteenpäin Lumikuningattaren valtakuntaan ovat vanhoja ja viisaita naisia. Todennäköisesti Andersen on tutustunut jonkin verran saamelaiseen mytologiaan, joka kiinnosti hänen aikansa löytöretkeilijöitä. Hän lienee tutustunut myös shamanismiin, mutta hänen shamaaninsa ovat kuitenkin naisia, Ylimartimo kertoo.

Tutkijan mukaan Andersenia kiinnosti Lappi. Hän tunsi alueella käyneitä löytöretkeilijöitä ja sai todennäköisesti heiltä virikkeitä satuihinsa. Toinen Lapin tuntija, Zacharias Topelius, esitti joissain saduissaan alueen ihmiset jopa rasistisessa valossa.

Topeliuksen satu prinsessa Kultakutrista kertoo vaaleasta persialaisesta prinsessasta, jonka ilkeän velhon taikajuonet vievät Lappiin. Siellä häntä yritetään naittaa yksinkertaiselle Lapin-pojalle, joka ei osaa edes kunnolla kosia.

- Tässä sadussa on aika selviä rasistisia piirteitä. Se on sikäli hämmästyttävää, että hän kuitenkin kävi koulunsa Oulussa, tunsi Lappia ja silti kirjoitti tällaisen sadun, Ylimartimo toteaa.

Lähteet: YLE Uutiset