Liitoskuntien nimivalinnat puhuttavat edelleen

Vuodenvaihteessa syntyvien liitoskuntien nimivalintoja ovat ohjanneet varsin vaihtelevat perusteet, eikä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen, Kotuksen suosituksia läheskään aina kuunnella.

Kotimaa

Kuumimpana nimisoppa kiehuu tällä hetkellä Varsinais-Suomessa, jossa Paraisten kaupunki sekä Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kunnat eivät päässeet nimestä sopuun omin voimin olenkaan. Valtiovarainministeriö määräsi lopulta uuden kaupungin nimeksi Länsi-Turunmaa, ja nyt alueella kerätään adressia kansanäänestyksen järjestämiseksi ja nimen vaihtamiseksi. Tuttu Parainen saa vahvaa kannatusta.

Nimistönhuoltaja Minna Salonen Kotuksesta ei ihmettele sitä, että adressiin on lyhyessä ajassa saatu runsaasti allekirjoituksia - tutkijatkin vastustivat Länsi-Turunmaan nimeä.

- Tuon tapaiset nimet eivät yleensä ole kaupunkien nimenä, ne ovat isompien alueiden nimiä. Ja nimi Länsi-Turunmaa antaa myös sellaisen kuvan, että jossain pitäisi myös olla Itä-Turunmaa, ja näinhän ei ole, Minna Salonen sanoo.

Liian historiallinen ei kelpaa

Kokonaan uusia nimiä kuntakartalla ovat myös uusimaalainen Raasepori, pirkanmaalainen Sastamala ja Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Siikalatva. Näistä nimistä Kotukselle kelpaa vain Raasepori.

- Alueen historiasta voi löytyä nimi, joka kuntaliitoksessa voisi saada uuden tarkoitteen. Tammisaaren, Karjaan ja Pohjan yhteiseksi nimeksi tuleva Raasepori oli alkuaan linnaläänin nimi. Tämä on käypä tapa ainakin silloin, jos kaikki liitokseen osallistuvat kunnat ovat olleet tuon historiallisen alueen osia.

Myös Vammalan, Mouhijärven ja Äetsän valitsema Sastamala on historiallinen nimi, mutta sitä Kotus ei ole suosittanut.

- Sastamala on keskiaikaisen laajan kirkkopitäjän nimi, joka kuitenkin on alkanut väistyä käytöstä 1500-luvulla. Kaikilla osilla, jotka kuuluivat 400 - 500 vuotta sitten Sastamala-nimiseen pitäjään, on ollut vuosisatojen ajan jokin muu nimi. Nimeä rasittaa myös se, että sen ruotsinkielinen vastine Sastmola on Merikarvian virallisesti vahvistettu ruotsinkielinen nimi, Salonen perustelee.

Minna Salosen mukaan Siikalatva-nimellä puolestaan on jo ollut olemassa kaksi muuta tarkoitetta, Siikalatvan seutukunta ja Siikalatvan seurakunta. Nyt Kestilän, Piippolan, Pulkkilan ja Rantsilan muodostaman uuden Siikalatvan kunnan rajat eivät mene näiden kanssa yksiin.

Kotus ei myöskään hurraa Nummi-Pusulan kaltaisille yhdistelmänimille, koska niiden oikeinkirjoitus ja taivutus tuottavat jatkuvia vaikeuksia. Nytkin joukkoon livahti kuitenkin yksi, Mänttä-Vilppula.

Nimen tehtävä on ohjata perille

Kotuksen mukaan paras vaihtoehto on se, että uudeksi nimeksi otetaan jokin yhdistyvien kuntien vanhoista nimistä. Tämä onkin käytäntö valtaosassa liitostapauksia.

- Kun uusi kunta ottaa nimekseen vanhan käytössä olevan paikannimen, tiedetään edelleen, mistä Suomen osasta puhutaan. Paikannimen tärkein ominaisuus onkin ohjaavuus. Jos kaikki kunnat keksisivät itselleen uuden nimen, oltaisiin usein hukassa, Minna Salonen sanoo.

Kotuksen suositusten taustalla on kuntajakolaki, joka määrää että jos valtuustot haluavat antaa uudelle kunnalle nimen, joka ei ole ollut aikaisemmin minkään kunnan nimenä, asiasta on hankittava Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen lausunto. Suosituksia ei kuitenkaan aina noudateta.

Jos taas kuntien valtuustot eivät pääse nimiasiasta sopuun, asiasta päättää valtiovarainministeriön kuntaosasto. Tällainen päätös on tehty vain kerran, juuri kiistan aiheena olevan Länsi-Turunmaan kohdalla. Tässä tapauksessa Kotuksen suositusta ei siis kuunnellut myöskään valtiovarainministeriö.

Lähteet: YLE Uutiset / Heli Mansikka