Kevätretkellä on hauskaa rapsutella eläimiä

Moni lapsi suuntaa kevätretkelle maatilalle. Loimaalla sijaitsevalla kotieläintilalla on käynnissä kevätsesongin huippu. Lapsiryhmiä risteilee pitkin pihoja. Suosikkieläin on pupu.

luokkaretket
Lapset syöttävät pupuja.
Pupun syöttäminen oli suosittua kevätretkellä.Yle / Petra Ristola

Maatilat ovat säilyttäneet suosionsa kevätretkikohteina huvipuistojen ja historiallisten kohteiden rinnalla. Loimaalla sijaitsevan kotieläintilan piha on ollut viime päivinä täynnä linja-autoja. Pieniä vieraita tulee muun maussa Satakunnasta ja Salosta mutta myös pääkaupunkiseudulta saakka. Halikkolaislapset olivat tyytyväisiä vierailuunsa.

- Tultiin autolla päiväkotiin, syötiin aamupalaa ja sitten lähettiin bussilla tänne, kertoo Nuppu Niemi päivän ohjelmasta.

Vilma Sipilä piti erityisesti pupuista.

- Täällä on ollut kivaa, hauskinta oli, kun sai ruokia pupuja. Mulla on semmonen pehmolelukin, kertoo Vilma.

Hauskinta oli, kun sai ruokkia pupuja.

Vilma Sipilä

Leirikoululaiset saavat omat hoitokanit

Kanniston kotieläintila on myös leirikoulujen pitopaikka. Vuoden aikana parikymmentä koululuokkaa viettää maatilalla pari päivää. Oleskelu maatilalla ylitti espoolaisnuorten odotukset.

- Ajattelin, että päästään vain katsotaan eläimiä, mutta me päästiinkin lypsämään ja keritsemään niitä, kertoo Joona Puustelli Espoosta.

Joonan ja Niklas de la Chapelle pitivät eniten kanin kasvattamisesta. Leirikoulussa kaikki oppilaat saavat nimikkokanin, jota he hoitavat. Leirikoulun päätöspäivänä sormet laitettiin taikinaan ja leivottiin emäntä Mirja Suomisen opastuksella tuliaispullat kotimatkalle.

Lapset asfaltin ja betonin keskeltä luontoon

Kerttu-niminen alpakka poseeraa ujosti.
Kanniston tilan alpakka-neiti on nimeltään Kerttu.Yle / Petra Ristola

Kanniston kotitilalla vieraita on otettu vastaan 27 vuoden ajan. Se on Suomen ensimmäisiä maatilamatkailutiloja. Maalaiselämän suosio jatkuu. Se perustuu tilan isännän Tauno Suomisen mielestä yksinkertaiseen asiaan.

- Leirikoululaisista ja perhelomalaisista valtaosa tulee pääkaupunkiseudulta. Siellä on miljoona ihmistä ja kaikista eniten asfattia ja betonia. Ne kaipaavat erilaista, pohtii Suominen.

Kotieläintilojen etu on se, että lapset voivat tutustua moniin eläinlajeihin. Alpakat ovat Kanniston tilan erikoisuus, mutta toisaalta mikä olisi mukavampaa kuin pupujen syöttäminen. Tavalliset tilat eivät enää pysty ottamaan vierailijoita vastaan, arvioi perheen tytär, oppaana toimiva Aino Suominen.

- Teollinen tuotanto on sellaista, että hygieniasyistä ei välttämättä joka paikkaan pääse. Siellä näkee sen yhden eläinlajin ja joudutaan laittamaan kenkäsuojat. Siellä ei päästä niin aitoon ympäristöön, mitä täällä.