Saaristolintuja on nyt enemmän kuin koskaan

Räyskä, merihanhi ja joukko muita saaristolintuja ovat lisääntyneet erityisen paljon Itäisellä Suomenlahdella viimeisen 20 vuoden aikana. Myös uusia lajeja on pesiytynyt alueelle.

Kotimaa
Kaksi riskilää
Metsähallitus / Mika Rokka

Itäisellä Suomenlahdella on enemmän saaristolintuja kuin aiemmin on tiedetty. Useimpien pesimälajien kannat ovat runsastuneet tai pysyneet ennallaan viimeisen 20 vuoden aikana. Alueelle on levinnyt myös kokonaan uusia pesijöitä.

Positiivinen muutos johtuu muun muassa siitä, että 30 vuotta sitten perustettiin Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Lisäksi maihinnousua rajoitettiin. Toimet johtivat siihen, että lintujen häirintä väheni.

Perinteisistä saaristolintulajeista esimerkiksi merihanhi, räyskä ja kalatiira ovat runsastuneet. Kehitys on erityisen hyvä asia räyskälle, joka on vaarassa tulla uhanalaiseksi ja on siksi erityisen silmälläpidettävä laji. Myös merimetso on lisääntynyt voimakkaasti.

Lisäksi alueelle on levinnyt kokonaan uusia pesimälajeja, joista esimerkiksi kanadanhanhen ja valkoposkihanhen parimäärät ovat kasvaneet voimakkaasti. Menestyneitä tulokkaita ovat niinikään ristisorsa, harmaasorsa, silkkiuikku ja pikkulokki.

Tiedot käyvät ilmi tänään julkaistavasta Metsähallituksen laajasta linnustotutkimuksesta. Tutkimuksen muodostavat viimeisen 20 vuoden aikana toteutetut kattavat linnustolaskennat, joita lintuharrastajat ovat tehneet vapaaehtoistyönä Metsähallitukselle.

- Kyhmyjoutsen on myös yksi uusista lajeista ja sen ensimmäinen onnistunut pesintä tapahtui jo vuonna 1987 Kymenlaakson saaristossa, selventää Metsähallituksen julkaisun kirjoittaja Tatu Hokkanen.

Lievää kannankasvua on havaittu tukkasotkissa, lapintiiroissa sekä haahkoissa.

Selkälokki on yksi suomalaisimmista linnuista.

Tatu Hokkanen

Selkälokilla ei mene yhtä hyvin

Joidenkin lajien tilanne on kuitenkin huolestuttava. Muun muassa riskilöiden ja karikukkojen määrä on laskenut rajusti.

- Selkälokki on taantunut kaikkein eniten: 25 vuodessa kanta on vähentynyt 80 prosenttia. Selkälokki on yksi suomalaisimmista linnuista, sillä sen nimirodun kannasta puolet esiintyy Suomessa. Tästä syystä Suomella on kansainvälinen erityisvastuu tästä linnusta, Hokkanen jatkaa.

Selkälokin taantumisen taustalla on useita tekijöitä. Muiden lokkilajien runsastuminen on vienyt elintilaa selkälokilta ja laji kärsii sisäelintaudeista, joita aiheuttavat ympäristömyrkyt. Myrkkyjä lokkien elimistöön tulee talvehtimisalueilta Afrikasta ja myös täältä Suomesta. Lisäksi minkkien voimakas lisääntyminen vähentää selkälokkikantaa. Minkkien kannan vähentäminen onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita selkälokkien hyväksi voi tehdä.