Koe uusi yle.fi

Suurlavasta jäljellä vain rauniot ja muistot

Kokoa, näköä ja yleisöä riitti Kajaanin maineekkaalla Karangan suurlavalla. Lavan suuruuden aikoina huveja järjestettiin viikonloppuisin, mutta myös keskiviikkoisin soitto soi ja kansaa riitti tansseihin.

Kotimaa
Betoniportaiden seinustoilla on graffiteja.
Yle / Harri Nousiainen

Kajaanista puolikymmentä kilometriä Sotkamoon päin sijainnut Karangan suurlava oli aikanaan yksi Suomen suurimmista tanssilavoista. Tansseihin tultiin Kajaanista ja kauempaakin, sillä lavalla kävivät esiintymässä kaikki maamme eturivin artistit.

- Hurriganes, Danny-Show, Hullujussi ja kaikki muutkin isot nimet täällä kävivät, totesi esiintyjäkaartista lavan pyörittämiseen reilun viiden vuoden ajan osallistunut Jorma Kröger.

Karangan lava oli kokonsa puolesta yksi Suomen suurimmista tanssilavoista.

- Sisääntulon portaikko on Karangassa suurempi kuin Iisalmen kaupungintalolla, Jorma Kröger muistelee eräänkin orkesterin soittajien todenneen.

Väkeä riitti ja sisään mahtui

Lavan koosta saa jonkinlaisen käsityksen, kun suhteuttaa koon yleisömäärään. Lavan virallinen yleisökapasiteetti oli n. 2000 henkeä, mutta joskus tuon määrän yli mentiin reilusti.

- Hullujussi teki lavan yleisöennätyksen, muistelee Jorma Kröger.

- Nyt kun siitä on jo niin kauan ja toivottavasti poliisit eivät ole kuulolla, niin voi kai sen sanoa, että Hullujussi veti erään kerran paikalle yli 3500 henkeä. Naureskelee Jorma Kröger.

Hurriganes, Danny-Show, Hullujussi ja kaikki muutkin isot nimet täällä kävivät.

Jorma Kröger

Viihdebisneksen rautaiset lait toimivat 1970- ja 1980-luvuilla samoin kuin nykyäänkin: huippuartistit maksoivat huomattavasti enemmän kuin tuntemattomammat esiintyjät.

- Tavallisen orkesterin saattoi saada keikalle 1000 mk:lla, mutta esimerkiksi Hurriganes ja Danny-show saattoivat maksaa 7000 - 8000 mk. Jotta itsellekin sellaisesta jäi jotain, niin lipun hintaa nostettiin hieman, muistelee Jorma Kröger.

Huvivero poistuu - alamäki alkaa

Karangassa suuruuden aikoina huveja järjestettiin viikonloppuisin, mutta myös keskiviikkoisin soitto soi ja kansaa riitti tansseihin. Vähitellen 1980-luvulle tultaessa tilanne muuttui, ja Karangan lavan kohtalo oli hyvin samanlainen satojen, ellei tuhansien muiden lavojen kanssa.

Lava joutui kilpailemaan yleisöstä ravintoloiden kanssa, ja kun palveluvarustuksessa lavat eivät ravintoloille pärjänneet, niin alamäki alkoi. Huvivero oli lavoille raskas maksettava, mutta toisaalta siitä saattoi olla lavoille jopa hyötyä kilpailussa ravintoloita vastaan.

- Neljännes lipun hinnasta oli huviveroa, ja se piti maksaa ennakkoon. Se oli merkittävä menoerä. Kun huvivero sitten poistui, ravintolat alkoivat järjestää tansseja ja kun sieltä sai sitä kaljaa, niin sinnehän se yleisö pikkuhiljaa siirtyi, kertoo Jorma Kröger.

Lopun alku

Toiminta Karangan lavalla hiipui 1980-luvun alkupuolella. Yleisömäärät pienenivät rajusti ja lavan puitteetkin alkoivat olla perusteellisen remontin tarpeessa. Kun yleisöä ei enää kiinnostanut tulla Karankaan, toimintaa pyörittäneet tahot, kuten SKDL:n ja SKP:n paikalliset osastot ja muutamat vasemmistojärjestöt luopuivat kannattamattomaksi muuttuneen lavan toiminnan pyörittämisestä.

- Tanssien loputtua lava toimi jonkin aikaa erään yrittäjän huonekaluvarastona ja sitten se jäi tyhjilleen, kertoo Jorma Kröger.

Yrittäjän siirrettyä tavaransa muualle lava jäi tyhjilleen, ja lavan systemaattinen tuhoaminen alkoi. Ensin pirstaleiksi lyötiin lavan näyttävä lasiseinä ja seuraavaksi kaikki irtain. Lopuksi tuhotyö viimeisteltiin polttamalla lava maan tasalle.

Tuhoamisen seurauksena lavasta ei ole jäljellä muuta kuin betoninen perustus ja kosolti muistoja ihmisten mielissä.