Kasettikauppa hiipui olemattomiin

Video- ja c-kasetit olivat aikoinaan merkittäviä myyntiartikkeleita. Uusien formaattien vallattua audio- ja videomarkkinat kasettikauppa on hiljentynyt miltei kokonaan.

tekniikka
Hitachi-merkkinen C-kasetti.
Arja Lento / Yle

C-kasetti kehitettiin 1960-luvun alussa ja se levisi nopeasti ympäri maailmaa. Digitaalisen tallennuksen yleistyttyä alkoi kasettien alamäki. Nykyään niitä näkee kaupan hyllyllä enää harvoin.

- Niitä kysytään aina silloin tällöin, mutta yhä harvemmin, kodinkonekauppias Ville Salminen Lahden Viihdetasosta kertoo.

Vinyylilevyt ovat säilyneet hengissä, mutta c-kasetti on vaipumassa lopullisesti unholaan.

- Vinyylilevy säilyy sukupolvelta toiselle, jos sitä kohdellaan hyvin, mutta kasetti ei. Vinyylisoittimia kysytään melko usein, mutta kasettisoittimia ei, kiteyttää Salminen.

VHS voitti videoformaattisodan

Videonauhurit tulivat kuluttajan ulottuville 1970-luvun jälkipuoliskolla. Tavallinen kotivideonauhuri saattoi maksaa 6 000 markkaa eli tavallisen palkkatyöläisen parin kuukauden palkan verran.

Alussa videoherruudesta kilpaili peräti kolme eri formaattia eli Beta, Video 2 000 ja VHS, joka selvisi voittajana.

- Video 2 000 katosi markkinoilta viitisentoista vuotta sitten, Beta noin kymmenen vuotta sitten, Salminen kertoo.

- VHS kasetteja kysytään vielä jonkin verran, sillä ihmiset kopioivat esimerkiksi perhejuhlista kuvattuja kotivideoita tuleville sukupolville, mutta hiipumaan päin sekin on.