1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Karjalainen, Kekkonen ja Viina Kokkolan oopperassa

Kokkolan Oopperakesän pääteos valottaa kekkossuomea ja politiikkaa sekä asettaa artistit lujille.Teos arvostelee myös nykyistä menoa, yhteiskunta ei saa olla liikeyritys.

kulttuuri
Kuvassa Karjalainen (Herman Wallén) ja Kraut ( Piia Komsi).
Viiden kantaesityksen sarjan aloittaa Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot- ooppera.

Kokkolan oopperakesässä on tänä vuonna tarjolla viisi kantaesitystä. Luvassa on myös kahvikonsertteja, kirkkokonsertti ja taiteilijat vierailevat jopa kauppakeskuksissa ja sairaalassa.

Viiden kantaesityksen sarjan aloittaa Ahti Karjalainen - elämä, Kekkonen ja teot- ooppera.

Karjalaisoopperassa luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kekkosen nahkoihin sujahtanut Anu Komsi kiipeää palmuun ja ottaa vastaan Neuvostoliiton nootin. Vieressä murahtelee Ahti Karjalainen.

-Ooppera puristaa taiteilijat äärirajoille, sanoo Karjalaisena urakoiva Herman Wallèn.

-Tämä on suunnattoman vaikea rooli laulajalle. Avantgardistisen musiikin kieli on tavattoman vaikeaa.

Liikeyritysyhteiskunnalle jyrkkä ei

Yhteisten asioiden hoitaminen ei ole ainoastaan tärkeää vaan myös välttämätöntä

Juha Hurme

Oopperan yhteiskunnallinen viesti kiteytyy Karjalaisen teesiin: Suomalainen yhteiskunta ei saa olla liikeyritys.

-Yhteisten asioiden hoitaminen ei ole ainoastaan tärkeää, vaan myös välttämätöntä, linjaa ohjaaja Juha Hurme. Hän listaa Kreikankin asiat hoidettavien joukkoon.

Hurmeen libretossa, Karjalaisoopperassa hieno mies sortuu Kekkosen ja viinan puristuksessa. Tyttären tragedian tuo lavalle Pia Komsi. Sitä katsoessa ohjaajakin on pysähtynyt laskemaan, minkä verran työkiireet niistävät aikaa perheeltä.

Viina laulaa punahuulin

Viina villitsee sankareita tässä oopperassa Annika Myllärin hahmossa. Nyt eivät kilise pullot, vaan laulu. Mylläri makustelee olevansa jotain väkevää viinaa. Sellainen sopii näihin ympyröihin. Kekkosesta viina ei kuitenkaan saa samaa otetta kuin Karjalaisesta.

-Hänellä oli kai hyvä veri tai hyvät aivosolut, Annika Mylläri aprikoi.

Jos joku erehtyy pohtimaan, voisiko joku pahoittaa oopperasta mielensä, taiteilijat korostavat kilvan aiheen universaalisuutta ja fiktiivisyyttä.

Viulistit kirkuvat ja puhkuvat

Säveltäjä Hofmannin jäljiltä Karjalaisoopperassa päristellään ja ilkamoidaan, orkesteri soi ja soittaa.

-Ei se ihan jokamiehen musiikkia ole?

-Onpas! puolustaa Anu Komsi, taiteellinen johtaja.

-Ei kaikkea tarvitse ymmärtää. Pitää vain ottaa vastaan, hän heläyttää.

Ohjaaja tulee tueksi.

-Ei siinä ole mitään vaikeaa. Se on hauskaa ja ilkikurista. Säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannilla on vielä vahva tausta kirkkomusiikissa. Sen käyttö luo hurjaa kauneutta ja traagista tehoa, kun on pysähdyttävä miettimään asioita, Juha Hurme selventää.

Lue seuraavaksi