Kuinkahan kauan joulua vielä kestää?

Ravitsemustutkija Jaakko Mursu kertoo täällä elämästään tutkijavaihdossa Minneapolisissa.

saunat

Selitys sekopäiselle kuulostavaan otsikkoon aiempaan tyyliin hieman myöhemmin, mutta ensin ihan asiaa saunasta. Tuli nimittäin saunottua ensimmäistä kertaa noin neljään kuukauteen. Tämä hieno mahdollisuus aukesi kenenpä muidenkaan kuin suomalaisten ansiota.

Suomalaisia kokoontuu kerran kuukaudessa saunomaan eräänlaisen ikäihmisten palvelutaloyhteisön tiloissa. Tarkempaa tarinaa siitä, että miksi kyseissä taloon on rakennettu sauna, en ole vielä saanut selviteltyä, mutta eiköhan se tässä selviä. Paikalliset eivät saunomista hirvittävästi harrasta ja sauna on kuulemma aina tyhjillään. Joka tapauksessa löylyt ja seura olivat sen verran hyviä, että ei varmaankaan jää ainoaksi kerraksi. Ja jo pelkästään suomen puhuminen on terapeuttista ja siten riittävä motiivi osallistumiselle.

Muutenkin viikolla tuli vietettyä aikaisempaa enemmän maanmiesten parissa. Sunnuntaina nimittäin kokoontui suomalaisten elokuvien kerho, johon olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti osallistunut. Tajusin muuten vasta hiljattain, että kerho kokoontuu kuuluisassa, Eliel ja hänen poikansa, Eero Saarisen, suunnittelemassa kirkossa. He laativat kirkon piirustukset vuonna 1949 ja se valmistui vuonna 1962. Käsittääkseni kirkko jäi Eliel Saarisen viimeiseksi työksi.

Kirkko tarjoaa hyvät tilat erilaiseen harrastustoimintoihin, kuten elokuvien katsomiseen. Mitenkään erityisen hartaita pätkiä emme ole kirkon tiloissa katselleet, vaan ehkä jopa päinvastoin, sillä tällä kertaa katseluvuorossa oli Häjyt.

Olen ehkä tätä aikaisemminkin mainostanut, mutta paikallisiin suomalaisiin olen tutustunut paikallisen suomalaisyhteisön kautta. He julkaisevat mm. omaa, internetissä ilmestyvää, lehteä, josta löytyy kätevästi tietoa suomalaisten järjestämistä tapahtumista.

Innokkaimmat voivat käydä katsomassa tätä lehteä allaolevassa osoitteessa. Nokkelimmat puolestaan huomaavat tapahtumalistasta, että maaliskuun ohjelmistoon kuuluu mm. Martti Ahtisaaren Minneapoliksen vierailu. Tapahtumia on siis tarjolla ihan kiitettävästi.

Sitten selitys otsikolle. Tuli jossain vaiheessa aloitettua se suomalaisten ja jenkkiläisten kulttuurien erojen jonkinmoinen analysoiminen, niin jatketaan hieman aiheesta. Yksi kirjaimellisesti silmiinpistävä ero liittyy joulukoristeiden elinkaareen. Täällä voisi helposti joulun olevan ovella tai juuri ohitettu, sillä joulukoristeita on runsaasti esillä. Ja niitä koristeita ei ole esillä pelkästään yksityisillä henkilöillä, vaan samaa harrastaa myös kaupunki. Allaoleva kuva on otettu läheiseltä ostoskadulta. Eikä siis jouluna vaan tällä viikolla. Suomessahan joulusomisteiden elinaika on kovin lyhyt. Käytännössä loppiaisena joulun merkin on aika pitkälti karstittu ja koristeiden esilläpito helmikuussa lähentelee jo pyhäinhäväistystä. Tiedä sitten kumpi on parempi, täällä kai ajatellaan, että olkoot sitten esillä, kun on kerran vaivalla ripustettu. Tai vaihtoehtoisesti laman kourissa kärvistevällä kaupungilla ei ole varaa palkata ketään niitä purkamaan.

Tuli edellisellä kerralla osittain turhaan hehkutettua tuota Vancouverin kisojen katselun vaivattomuutta. Televisiossa kisoja kyllä näytetään ja oivalliseen katseluaikaan, mutta tietysti ohjaajat ovat keskittyneet seuraamaan oman maansa urheilijoita. Tämä on tietysti luonnollista, varsinkin kun menestys on ollut kadehdittavan hyvää. Minnesotan kasvattikin, Lindsey Vonn, jo yksinään pokkasi pari mitalia. Tietysti hieman harmittavaa, että en ole juuri suomalaisten suorituksia päässyt näkemään. Toisaalta ei niissä, ainakaan menestyksen puolesta, ole juuri ollut paljoa seuraamista. On tullut tuijotettua sitten itselle hieman vieraampia lajeja. Esimerkiksi short-track skating eli kaukalokurvailu on alkuihmettelyn jälkeen osoittautunut oikein mielenkiintoiseksi ja katsojaystävälliseksi seurattavaksi.

Lähteet: Jaakko Mursu