Äänitaide kaipaa lisää valtion tukea

Valtion tuki äänitaiteelle on Suomessa lähes olematonta. Äänitaiteen rahoitus on säätiöiden ja yksityisten rahoittajien varassa, ja monet suomalaiset äänitaiteilijat ovatkin hakeutuneet ulkomaille töihin.

kulttuuri
Villu Jaanisoo, ääni-installatio Laine/Wave, 2008 - yksityiskohta
Mikaela Lostedt

Äänitaide on tänä vuonna vahvasti esillä. Tulossa on Suomen ensimmäinen äänitaidefestivaali Äänen lumo sekä Suomen ensimmäinen äänitaiteen maisteriohjelma Kuvataideakatemiaan. Ääni on pääosassa myös tämänvuotisessa taidesäätiö Pro Arten tilaamassa IHME-taideteoksessa maaliskuussa. Huhtikuussa järjestetään lisäksi performanssi- ja äänitaidefestivaali Là-bas.

Suomessa äänitaiteen saaminen esille ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, kertoo suomalaisen äänitaiteen pioneerin Petri Kuljuntausta.

- Festivaalit ovat saaneet tukea, ja on hienoa, että säätiöt ja yksityiset rahoittajat ovat ymmärtäneet tämän. On kuitenkin noloa, että valtio ei tue äänitaidetta ollenkaan. Usein se on niin, että omasta pussista on maksettava, harmittelee Kuljuntausta.

Äänitaide on monimuotoista: siinä yhdistyvät musiikki, äänimaisemat, performanssi ja installaatiot. Äänitaiteilija ja Äänen Lumo -yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Modig puhuukin äänen kulttuurista.

- Puhun itse mielelläni sellaisen kulttuurin tuottamisesta, jota Äänen lumokin pyrkii tuomaan esille, eli erilaisista äänen ilmiöistä, oli se sitten installaatioita, kokeellista musiikkia tai äänimaisemia, sanoo Modig.

- Ääni on lopultakin aika ristikkäinen ilmiö. Ja äänitaiteen tekijät työskentelevät usein eri aloilla: harva on kiinnostunut vain ja ainoastaan vaikkapa kaupungin äänimaisemasta.

Alalle kaivataan valtionapua

Suomalaisia äänitaiteilijoita on Kuljuntaustan mukaan tänä päivänä huomattava määrä. Useimmat heistä ovat kuitenkin hakeutuneet kansainvälisiin projekteihin, joiden järjestäminen on huomattavasti helpompaa kuin Suomessa. Kuljuntausta toivoo äänitaiteelle Suomessa vakaampaa asemaa.

- Pitäisi olla äänitaiteen keskus tai joku, joka kokoaisi tätä aktiviteettiä yhteen ja loisi toimintaa. Nyt on kolme festaria tänä vuonna, mutta mitä sen jälkeen? Luontainen vuosittainen työ pitäisi saada taatuksi ja siinä sitä valtion apua kaivattaisiin, Kuljuntausta pohtii.

Petri Kuljuntausta harmittelee myös sitä, että musiikin opetuksessa on jääty kokeellisen ja elektronisen musiikin esittelyssä kuusikymmentäluvulle. Kuvataideakatemiassa syksyllä alkava äänitaiteen maisteriohjelma onkin äänitaiteen kentällä erittäin tervetullut.

Helsingin Rautatieasemalle tuleva äänitaiteilija Susan Philipsziltä tilattu ääni-installaatio julkistetaan 11. maaliskuuta.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset/ Jenni Stammeier