1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Blues sopii suomalaiseen mielenlaatuun

Lahtelainen Ismo Haavisto julkaisi alkuvuodesta jo kuudennen levynsä. Winter Blues -albumilla soivat rosoiset resonaattorikitarat, huuliharppu, läskibasso, pyykkilauta ja jopa yksirivinen haitari.

Kuva: YLE / Tanja Perkkiö

Ismo Haavisto aloitti bluesin soittamisen yli 20 vuotta sitten, 13-vuotiaana. Pepe Ahlqvist ja Baby Boy Varhama tekivät nuoreen muusikon alkuun lähtemättömän vaikutuksen. Joululahjaksi Ismo sai huuliharpun, ja naapurissa Lahden Venetsiassa asunut levykeräilijä "Rokki-Make" lainasi pari hyvää blues-vinyyliä. Loppu on historiaa.

Ikuisuuskysymykseen "voiko valkoinen mies olla uskottava blues-muusikko" Ismo Haavisto on pakotettukin vastaamaan vain myöntävästi. Ihan objektiivisestikin asiaa tarkastallessaan mies toteaa bluesin muuttuneen paljon sen syntyajoista ja nykypäivänä Amerikan mantereella blues on suositumpaa valkoisten kuin afroamerikkalaisten nuorten keskuudessa. Myös monet menestyneimmät blues-muusikot ovat valkoihoisia, Haavisto muistuttaa.

Blues-mies on kuin viini

Blues sopii loistavasti suomalaiseen mielenmaisemaan. Molemmissa on samanlaista kaihoa ja surumielisyyttä, vaikka ainakin Ismo Haaviston biiseistä valtaosa soljuukin eteenpäin duurisointuja pitkin. Haavisto on myös huomannut iän tuovan tulkintaan kaivattua syvyyttä. Blues-mies siis paranee kuin viini vanhetessaan!

- Pääsääntöisesti blues on eräänlainen tunnelataus. Että pystyy heittäytymään ja laittamaan itsensä likoon, tuumii Haavisto.

...ja hyvä levy on kuin keikka

Winter Blues -levy on sovituksiltaan riisuttu. Sähkökitarat eivät ulise eivätkä rummut pauhaa. Pikemminkin kappaleita kuljettelee resonaattorikitaran räminä ja pyykkilaudan rahina. Ismo Haavisto päätyi suoraviivaiseen toteutukseen, koska hänen mielestään parhaimmillaan blues-levy on silloin kun se kuulostaa autentiselta live-keikalta.

Levyllä soi tiuhaan myös huuliharppu sekä ehkä vähän yllättäen yksirivinen haitari. Haitari ei kuitenkaan ole mukana tuomassa slaavilaista tunnelmaa, vaan kyse on zydeco-tyylilajista. Zydeco syntyi Lounais-Lousianassa Yhdysvalloissa 1800-luvun alussa, ja haitari ja pyykkilauta kuuluvat olennaisesti sen soitinarsenaaliin.

Veljekset kuin Elvikset

Myös Ismon isoveli Marko Haavisto tunnetaan lahtelaismuusikkona. Ismo ei itse osaa selittää, mikä on ajanut molemmat pojat muusikoiksi, sillä vanhemmat eivät lapsuudenkodissa musisoineet. Musiikkia toki kuunneltiin paljon, ehkäpä se viritti pojatkin musiikillisesti hedelmälliseen tunnelmaan. Ismo muistelee, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa veljesten leikit liittyivät yhdessä soittamiseen.

Sittemmin yhdessä soittaminen on vähentynyt huomattavasti. Veljesten musiikilliset mieltymykset ovat sen verran erilaiset, että yhteistä kieltä ei musiikin puitteissa oikein synny. Vaan pojasta polvi paranee: Ismon ja Markon pojat ovat jo perustaneet yhteisen serkkuyhtyeen.