"Ostimme kuumaa vettä viereisestä rapusta"

Renminbi

Ni hao!

Juuri nyt täällä Pekingissä tuulee, ja kovasti. Hiekkaa lentää niin, että jos sattuu suu auki kulkemaan niin saa äkkiä mahan täyteen.

Hiekkaa muuten tuulee sisälle asti kiinni olevista ikkunoistakin!

Päivisin lämpötila on +2 - -3 astetta, ja illalla kello 19 jälkeen lämpötila laskee pakkaselle 2 - 3 astetta.

Iltaisin kaduilla tuntuu olevan enemmän vilinää kuin päivisin. Liikenne on aika kaoottista: autot vaihtavat kaistaa miten sattuu, ajavat päin punaisia ja U-käännöksiä tehdään paljon. Myös jalankulkijat kävelevät päin punaisia.

Takseja ei tilata erikseen vaan ne pysäytetään kadulla joskus kyynärpäätekniikkaa käyttäen ja kadulla hyppien. Meiltä vietiin monta taksia nenän edestä ensimmäisenä iltanamme Pekingissä. Kun vihdoin saimme taksin, ei kuski osannut viedä meitä perille. Työnantajamme on piirtänyt meille kartan, jota näytämme taksikuskille. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen saimme taksikyydin asunnollemme, hinta oli varttitunnin matkasta 20 yuania eli kaksi euroa.

Seuraavana päivänä meitä ilmeisesti huijattiin, sillä noin kymmenen minuutin matkasta veloitus oli 70 yuania eli seitsemän euroa. Sillä rahalla olisi pitänyt päästä kulkemaan n. 30 kilometriä! Seuraavaksi me kyllä kokeilemme paikallista metroa, jossa lippu maksaa 2 yuania eli 20 senttiä matkasta riippumatta.

Me asumme 20-kerroksisen talon 11. kerroksessa, ja työhuoneemme on saman talon 16. kerroksessa. Molemmat huoneet ovat noin 30 - 35 m 2, joten asunnossamme on yhdistetty makuuhuone, olohuone ja keittiö eteisen ja wc:n lisäksi. Meillä kummallakin on siellä oma sänky, sekä mikroaaltouuni, pesukone, vedenkeitin, tv ja mukavasti säilytystilaa. Lisäksi meillä on pienen pieni jääkaappi, jossa on pienen pieni pakastinlokero.

Kuumaa vettä jouduimme ostamaan erikseen viereisestä rapusta. Maksoimme siitä 300 yuania eli 30 euroa, ja sen pitäisi riittää koko reissumme ajaksi. Tosin heti ensimmäisenä aamuna kun heräsimme täällä, lauantaina, ei kuumaa vettä tullut ollenkaan, ja Lauran piti keittää vedenkeittimellä pesuvesi itselleen.

Kiinalainen ruoka on täällä todellakin aivan erilaista kuin Kajaanin kiinalaisessa ravintolassa. Tulopäivänämme työnantaja vei meidät syömään, ja kiinalaisten tapojen mukaan tilasimme monta ruokalajia: tofua, kanaa, talon parasta lihaa, riisiä, herneenpalkoja maustettuna jauhelihalla, kurkkua, kalta ja menopojaksi limsaa.

Seuraavana päivänä kävimme Lauran kanssa syömässä, ja tilasimme kahdenlaisia dumblingejä eli täytettyjä taikinanyyttejä, jotka on joko höyrytetty tai uppopaistettu. Tajusimme myöhemmin, että meidän olisi pitänyt tilata enemmän ruokalajeja ja riisiä, sillä tarjoilija odotti vierellämme vielä senkin jälkeen kun olimme saaneet soperrettua ruokatilauksemme.

Niin ja ravintolassahan ei puhuttu englantia ollenkaan, vaikka ruokapaikka oli keskustassa. Tai ehkäpä se oli Pekingin mittakaavan mukaan syrjässä.

Mitä kaipaan Suomesta? Raikasta ilmaa ja sinistä taivasta. Suuri kaupunki ahdistaa vähän, ja kun soitin vanhemmilleni, ajattelin, että kunpa voisinkin olla turvallisesti kotona. Se varmasti tekee paljon, ettei ymmärrä kunnolla paikallisia tapoja eikä kieltä kirjoitettuna tai puhuttuna. Kaupungilla kaupustelijat ja kerjäläiset ovat sitkeitä. Kajaanissa kun on tottunut siihen, että siellä on niin rauhallista ja kaikki on niin selkeää.

Jospa se kuitenkin tästä, pitää yrittää olla avoin ja positiivisella mielellä.

Kevätterveisin,

Heidi Nissinen