1. yle.fi
  2. Uutiset

Itä-Jerusalem: jakamaton vai miehitetty pääkaupunki?

“Jerusalem ei ole siirtokunta, se on pääkaupunki,” Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu julisti juutalaisjärjestö AIPAC:n kokouksessa Washingtonissa, raikuvien aplodien saattelemana. Muualla pääministerin edesottamuksille ei olekaan viime viikkoina juuri hurrattu. Se että Israel jatkaa edelleen juutalaisille varattujen asuntojen rakentamista miehitetyssä Itä-Jerusalemissa on tuomittu EU:ssa, YK:ssa ja tavanomaista kovemmin myös Yhdysvalloissa.

Ulkomaat
Kuva kukkulalta laaksoon Silwanin asuinalueeseen Itä-Jerusalemissa.
Sanna Negus/YLE

Israelin ja Yhdysvaltojen välinen diplomaattinen kriisi sai alkunsa varapresidentti Joe Bidenin vierailun aikana maaliskuun 10 päivä. Ilmeisesti Netanjahun tietämättä Israelin sisäministeri Eli Yishai ilmoitti päätöksestä rakentaa 1600 uutta asuntoa Itä-Jerusalemiin, Ramat Shlomon asuinalueelle. Se on köyhä, vanhoillisten ultraortodoksijuutalaisten asuttama lähiö, jota alettiin rakentaa vuonna 1995.

Biden piti ilmoitusta loukkauksena, sillä se uhkaa romuttaa lähentymisneuvottelut Israelin ja palestiinalaisten välillä. Amerikkalaiset olivat tarjoutuneet välittämään epäsuoria neuvotteluja, joille palestiinalaiset olivat saneet Arabiliiton tuen. Lähentymisneuvotteluissa oli tiettävästi tarkoitus puhua ydinkysymyksistä eli Palestiinan valtion rajoista, palestiinalaispakolaisten paluuoikeudesta – ja ehkä kaikkein vaikeimmasta kysymyksestä eli Jerusalemin kohtalosta.

Israelin itsenäisyyssodan jälkeen vuonna 1949 vedettiin ’vihreä linja’ eli aselepolinja Israelin ja Jordanian hallitseman Länsirannan väliin. Se jakoi Jerusalemin juutalaisten asuttamaan länsipuoleen ja palestiinalaisten asuttamaan itäpuoleen. Vanha kaupunki, jossa sijaitsevat juutalaisten, muslimien ja kristittyjen pyhät paikat, jäivät Jordanian alaisuuteen. Aseleposopimuksen vastaisesti juutalaiset eivät kuitenkaan saaneet vierailla heille kaikkein pyhimmällä paikalla, Itkumuurilla.

Vuonna 1967 Israel miehitti kuuden päivän sodassa Länsirannan ja liitti itäpuolelta 70,5 km2 alueen osaksi Jerusalemin kaupunkia – kansainvälisen oikeuden vastaisesti. YK:n turvallisuusneuvosto eivätkä YK:n jäsenvaltiot hyväksyneet liittämistä, eikä yksikään valtio ole tunnustanut Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi. Palestiinalaiset eivät hyväksy Israelin läsnäoloa Itä-Jerusalemissa, josta he kaavailevat tulevan Palestiinan valtion pääkaupunkia. Kansainvälisen yhteisön kanta on, että Jerusalemin asema täytyy sopia yhdessä neuvottelemalla.

Väestöpolitiikkaa idässä

”Siitä saakka kun Itä-Jerusalem liitettiin 1967, Israelin hallituksen päätavoite Jerusalemissa on ollut luoda sellainen väestöpoliittinen ja maantieteellinen tilanne, joka tekee tyhjäksi kaikki tulevaisuuden yritykset kyseenalaistaa Israelin suvereniteetti kaupungissa. Saavuttaakseen tämän tavoitteen, hallitus on ryhtynyt toimiin lisätäkseen kaupungissa asuvien juutalaisten määrää ja vähentääkseen palestiinalaisten määrää,” kirjoittaa israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’tselem.

YK:n humanitääristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) mukaan Jerusalemin paikalliskomitea hyväksyi vuonna 2006 ohjeen kaupungin väestörakenteen säilyttämisestä: 70% juutalaisia, 30% arabeja. Tällä hetkellä arabeja on jo noin kolmannes koko Jerusalemin väestöstä ja edelleen yli puolet itäpuolen asukkaista.

Jo 42 vuoden ajan Israel on rakentanut itäpuolelle useita asuinalueita, joita kansainvälisessä kielenkäytössä kutsutaan siirtokunniksi, mutta joita Israel kutsuu kaupunginosiksi. Niissä asuu noin 190 000 juutalaista, eikä suurin osa asukkaista ei koe asuvansa siirtokunnassa. Myös lähes kaikissa rauhanneuvotteluihin liittyvissä ehdotuksissa kaupungin jakamisesta, nämä asuinalueet tulisivat kuulumaan Israelin puoleiseen Jerusalemiin.

Lisäksi noin 2 000 äärijuutalaista asuu pienissä siirtokunnissa keskellä palestiinalaisasutusta. Ideologisista syistä arabiväestön keskelle muuttavat ääriainekset haluavat luoda yhtenäisen juutalaisasutuksen vanhan kaupungin ympärille sekä keskelle vanhan kaupungin muslimi- ja kristittyjen kortteleita. Tasa-arvoista Jerusalemia kannattavan Ir Amim -järjestön mukaan tämä siirtokuntahanke on suunniteltu yhdessä eri valtionhallinnon elinten ja Jerusalemin kaupungin kanssa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan tämän politiikan tarkoituksena on estää yhtenäisten palestiinalaisalueiden naapurustojen muodostuminen, jotta niitä olisi vaikeampi liittää palestiinalaisten tulevaan pääkaupunkiin.

Arabien asuntopula

OCHA:n mukaan yli kolmannes itäpuolen pinta-alasta on varattu juutalaisille siirtokunnille. Nyt vain 13 % Itä-Jerusalemin alueesta on varattu palestiinalaisten rakentamista varten. Mutta alue on jo nyt rakennettu täyteen ja uusia rakennuslupia on erittäin vaikea saada. Kuilu todellisen tarpeen ja myönnettyjen lupien välillä on noin 1 100 asuntoa vuodessa. Itäpuolella onkin vakava asuntopula ja siksi ainakin 28% itäpuolen palestiinalaisasunnoista on rakennettu laittomasti.

Vuodesta 1967 Israel on tuhonnut noin 2 000 laittomasti rakennettua taloa Itä-Jerusalemissa. Vauhti kiihtyi tällä vuosisadalla: vuosien 2000 - 2008 välisenä aikana Israel tuhosi yli 670 palestiinalaisrakennusta. Sadat ihmiset elävät tuhoamis- ja tai evakuointiuhan alla. Monet jäävät tyhjän päälle, majoittuvat ehkä sukulaisten nurkkiin, sillä Jerusalemista on vaikea löytää uutta asuntoa.

Vanhan kaupungin eteläpuolelle, Silwanin ja al-Bustanin alueelle on lisäksi suunnitteilla arkeologinen puisto, mikä toteutuessaan tarkoittaisi kymmenien palestiinalaistalojen tuhoamista. Jerusalemin kaupunginvaltuuston mukaan asukkaat pääsisivät muuttamaan muualle ja jotkut asukkaat saisivat lupia rakentaa lisäkerroksia taloihinsa. Palestiinalaispuolella ehdotukseen on suhtauduttu hyvin epäillen – onhan se Jerusalemin kaupungin ensimmäinen laajempi suunnitelma joka koskee palestiinalaisosia. Siellä pelätään että suunnitelma pyrkii ’juutalaistamaan’ koko Jerusalemin.

Palestiinalaiset ovat yrittäneet esittää omia piensuunnitelmia, mutta heillä ei ole sananvaltaa valtuustossa. Useimmat itäpuolen palestiinalaiset eivät äänestä kunnallisvaaleissa, koska se olisi heidän mielestään miehityksen tunnistamista.

Mellakointia vanhassa kaupungissa

Itä-Jerusalemin palestiinalaisten vahva epäluulo kaupunkia ja äärijuutalaisten toimia kohtaan purkautuu usein mellakoina vanhassa kaupungissa. Yhteenotot alkavat usein siten, että muslimeille pyhän al-Aqsan moskeijan pihalta on heitetty kiviä alapuolelle, Itkumuurille. Poliisi ryntää paikalle, ja seuraavaksi rajoitetaan sitä kuka saa mennä Temppelivuorelle rukoilemaan. Nyt se on yli 50-vuotiaat miehet.

Viimeksi tunteet leimahtivat pintaan maaliskuun puolivälissä. Juutalaiskorttelissa juhlittiin restauroidun Hurvan synagogan avajaisia. Palestiinalaisten parissa levisi huhu, jonka mukaan samaan aikaan seremonioiden kanssa äärijuutalainen ryhmä tulisi asettamaan peruskiven juutalaisten kolmannelle temppelille. Huhun mukaan se merkkaisi al-Aqsan moskeijan tuhoa. Jopa palestiinalaisjohto kehotti kansaa kokoontumaan Temppelivuorelle puolustamaan al-Aqsaa.

Nyt mellakat ovat laantuneet, mutta rakennuskiista ei. Hieman ennen kuin Netanjahu tapasi (24.3.) presidentti Obaman, tuli tieto 20 uuden asunnon rakentamisesta Itä-Jerusalemiin, entiseen Shepherd hotelliin. Taaskaan pääministeri ei ollut tietoinen päätöksestä - joka oli tosin hyväksytty jo kesällä.

Israel on nolostunut rakennuspäätösten ajankohdista, mutta on sanonut vakaasti jatkavansa rakentamista Itä-Jerusalemissa. Peace Now -järjestö kommentoi, että jos pääministeri Netanjahu haluaa johtaa ulkopolitiikkaa ja rauhanprosessia, hänen täytyisi pitää huoli siitä, ettei Jerusalemin kaupunginvaltuusto pääse yllättämään häntä. Niinpä pääministeri päätti perustaa uuden komitean koordinoimaan valtionhallinnon ja rakentamiseen sekä lupiin liittyvien asioiden välillä. Kriisin takia Jerusalemin rakennuskomitea päätti hyllyttää kaikki julkiset keskustelut rakentamisesta Itä-Jerusalemissa.

Lähteet: YLE Uutiset / Sanna Negus, Jerusalem

Lue seuraavaksi