Ahne pappi tivaa Nigeriassa, onko lapsesi noita

Länsiafrikkalaisessa Nigeriassa äärikirkkojen papit usuttavat ihmisiä epäilemään lapsiaan noidiksi. Papit keräävät noituuden poisajamisella isot rahat köyhiltä perheiltä. Paikallinen avustusjärjestö yrittää Unicefin tuella auttaa kaltoin kohdeltuja lapsia.

Ulkomaat
Lapset ruokailevat Nigerialaisessa turvakodissa.
Länsiafrikkalaisessa Nigeriassa hurmoshenkiset papit lietsovat käsitystä, että noituus voi vallata lapsen.

Nigerian rannikkoseudun metsäisellä vyöhykkeellä kulttuuriin on iät ajat kuulunut uskomus noituuteen. Sulassa sovussa sen kanssa ihmiset tunnustautuvat kristityiksi ja käyvät uskollisesti kirkoissa. Etenkin kaakkoisessa Akwa Ibomin osavaltiossa erilaisia kirkkoja on vieri vieressä valtavat määrät.

Näiden kirkkojen joukkoon on syntynyt hurmoshenkisten pappien johtamia seurakuntia, joissa levitetään uskomusta lapsinoidista. Jos perheessä tapahtuu sairastumisia, onnettomuuksia tai joku yllättäen kuolee, opettavat papit ihmisiä syyttämään jota kuta perheen lapsista – hänet on vallannut noituus.

Noituuden poisajamisesta papit velottavat köyhiltä perheiltä huikeita summia. Keinot ovat rajuja: ”puhdistamisseremonioiden” aikana papit retuuttavat lapsia, kaatavat lääkettä silmiin tai pitävät nälässä. Jos näissä menoissa ei noituus lähde, suosittavat papit joko lapsen karkottamista kotoa tai surmaamista.

Vanhemmat saattavat hylätä lapsen kylän torille. Siellä yksinäisiä lapsia ei kukaan auta, sillä useat kyläläisistä arvaavat hylättyjen lasten olevan noitia.

Turvakoti karkotetuille

Nigerialainen Sam Ikpe-Itauma havahtui vuonna 2003 huomaamaan noidiksi syytettyjen lasten olot. Hän perusti vaimonsa ja muutaman muun vapaaehtoisen kanssa CRARN-järjestön ja turvakodin hylätyille lapsille.

Lapsia asuu turvakodissa tällä hetkellä parisataa. Lapset ovat iältään 2-16-vuotiaita. Vaikka olot ovat karut, on heille kuitenkin sängyt, ruokaa, mahdollisuus koulunkäyntiin ja psykologin kanssa keskusteluun. CRARN on saanut tukea toiminnalleen Unicefilta ja Nigerian hallitukselta, sekä yksityisiltä lahjoittajilta.

Myös brittiläinen Garry Foxcroft toimii lasten auttamiseksi. Hän on perustanut järjestön Stepping Stones, Nigeria.

Järjestön työntekijät löytävät hylättyjä lapsia toreilta ja myös ulkopuoliset saattavat ilmoittaa heille hylätyistä lapsista. Lisäksi joskus poliisi saattaa ottaa turvakotiin yhteyttä. Lapsi haetaan turvakotiin ja hänen taustaansa aletaan selvittää.

Tavoitteena on palauttaa lapsi mahdollisimman pian omaan kotiinsa ja kyläyhteisöönsä. Joskus se voi kestää usean vuodenkin ennen kuin vanhemmat tai yhteisö saadaan vakuuttuneeksi siitä, ettei lapsi ole noita. Järjestö myös seuraa kotiin palautetun lapsen elämää ja yrittää huolehtia, etteivät noitasyytökset ala uudestaan.

Sam Ikpe-Itauma kertoo, että heidän suurin haasteensa on ihmisten ajattelutavan muuttaminen: ettei lapsinoitia todellakaan ole ja ettei lapsia saa pahoinpidellä.

Järkyttäviä kohtaloita

Turvakodissa olevien lasten tarinat ovat surullisia: kenen päälle oma äiti on kaatanut kuumaa vettä, kuka on suljettu kuolleen äidin kanssa samaan huoneeseen, ketä on pidetty nälässä, kenet on sytytetty palamaan.

Useimmiten vanhemmat ovat toimineet hurmoshenkisten pappien ohjeistamina. Lisäpontta teoilleen moni on saanut nigerialaisesta elokuvasta. Itseoppinut profeetta Helen Ukpabio, joka johtaa Liberty Gospel –kirkkoa on tuottanut elokuvan ”Noituuden loppu”. Siinä esitetään, kuinka lapset valtaa noituus ja mitä kauheuksia he sen jälkeen saavat läheisilleen aikaan. Ukpabio on kirjoittanut myös oppikirjan siitä, miten noituus tunnistetaan.

Kouluttamattoman kansan parissa tökerö, järkyttävän kauhea elokuva leviää ja siihen uskotaan. Onpa elokuva levinnyt myös naapurimaihin ja mm. Kongossa on tavattu samanlaista noituudesta epäiltyjen lapsien pahoinpitelyä elokuvan innoittamana.

Ukpabion mukaan hänen työnsä perustuu Raamattuun ja hän vain auttaa ihmisiä pääsemään noituudesta eroon.

Ukpabion jalanjäljissä toimii monia itse kokoonkyhättyjen seurakuntien johtajia, jotka jopa ylpeilevät sillä, kuinka monesta lapsesta ovat onnistuneet ajamaan noituuden pois.

Valistuksen kova hinta

Sam Ikpe-Itaumasta on tullut lapsinoituuden vastaisen taistelun keulahahmo. Hurmoshenkiset kirkot kokevat hänet uhaksi ja vaaraksi tulojen menetyksille. Sam saa nykyisin niin paljon uhkauksia, että hän joutuu turvallisuutensa vuoksi yöpymään eri paikoissa.

Unicef osallistuu avustustoimintaan muun muassa levittämällä tietoa alueella. Mutta vaaratonta se ei ole heillekään, heidän työntekijänsä ovat joutuneet jättämään yleisötilaisuuksia kesken tilanteen muututtua liian uhkaavaksi.

Mutta niin Sam kuin muutkin aikovat jatkaa lasten auttamista ja tiedon levittämistä.

Lähteet: YLE Uutiset / Liisa Karvinen, Eket, Kaakkois-Nigeria