Aila Meriluoto, ylistetty ja väheksytty runoilija

86-vuotiaan runoilija Aila Meriluodon arvostus on ollut äärimmäisen vaihtelevaa. Miltei 70 vuotta kestäneen kirjailijanuransa aikana häntä on niin palvottu kuin halveksittukin. Tämä selviää fil.tri Panu Rajalan torstaina julkaistavasta Aila Meriluodon elämää ja tuotantoa kuvaavasta elämäkerrasta nimeltä Lasinkirkas, hullunrohkea.

kulttuuri
Runoilija, kirjailija ja suomentaja Aila Meriluoto.
YLE

Aila meriluoto on julkaissut 24 teosta, runokokoelmia, aikuisten proosaa, lasten- ja nuortenkirjoja sekä päiväkirjoja. Lisäksi hän on suomentanut monia teoksia. Uusia julkaisujakin on luvassa, hän kertoo.

- Luultavasti julkaisen muutaman vanhan päiväkirjan. Runojakin kirjoitan jatkuvasti, mutta niistä en tiedä, varsinkin kun kirjoitan lyijykynällä enkä saa selvää omasta käsialastani.

Runotytön loistava debyytti

Meriluodon uran alku oli sensaatiomainen. Hänen vuonna 1946 julkaistu esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus osui suoraan ajan hermoon. Sen sanottiin antaneen äänen sodan kokeneelle sukupolvelle. Kokoelmaa juhlittiin ja ylistettiin, ylimpänä kaikista kirjallinen vaikuttaja, akateemikko VA Koskenniemi. Hän suorastaan rakastui nuoreen runotyttöön, vaikka ikäeroa oli nelisenkymmentä vuotta.

Sittemmin Koskenniemen varjo lankesi pitkänä Meriluodon kirjailijanuran ylle.

- Minut leimattiin Koskenniemen suosikiksi ja uusia runokokoelmiani verrattiin aina Lasimaalaukseen. Minusta tuntuu, kritiikissä on ollut vähän kaunainen asenne minua kohtaan.

Kritiikin vuoristorata

Elämäkerran kirjoittaja, fil.tri Panu Rajala kuvaa Meriluodon teosten saamaa vastaanottoa korkeaksi vuoristoradaksi. Ensin valtaisa ylistys, sitten pudotus1950-luvulla kun modernismi löi itsensä läpi. Silloin vanhan polven mahtiedustajan VA Koskenniemen palvonta erityisesti varjosti Meriluodon runoilijan uraa.

1970-luvulla Meriluoto torjuttiin myös prosaistina, kertoo elämäkerturi Panu Rajala.

- Kun Meriluoto heittäytyi itsetunnustavaksi, sumeilemattomaksi ja tunteelliseksi prosaistiksi, silloin häntä lyötiin naisena, että näin avoimesti ei sopinut lörpötellä vielä 1970-luvulla. Sittemmin ehkä Meriluodon päiväkirjat mursivat tämän vastarinnan, 1990-luvulla vastaanotto oli jo enemmän naiskirjallisuuden läpitunkemaa ja hän sai suorastaan ylistävää hyväksyntää.

Avoimuuden papitar

Aila Meriluoto on aina kirjoittanut hyvin avoimesti omasta kuohuvasta elämästään, nuoruuden avioliitostaan nerokkaan, hullun Lauri Viidan kanssa, elostaan neljän lapsensa kanssa Ruotsissa, elämän ala- ja ylämäistä ja ennenkaikkea heittäytymisestään moniin, moniin miesseikkailuihin. Miksi näin suuri avoimuus?

- Olen aina halunnut antaa todistuksen siitä, mitä juuri nyt tapahtuu, elämästä tältä kohtaa, selittää Meriluoto. Kun minusta täytyy olla rehellinen eikä aina peitellä näitä asioita, jotka kuitenkin kuuluvat elämään niin voimakkaasti.

Lasinkirkas, hullunrohkea

Uudessa elämäkerrassa Lasinkirkas, hullunrohkea Aila Meriluoto on jatkanut muistelua entisellä avoimella linjallaan. Hän kuittaa muistelemisen kuuluvan korkeaan ikäänsä, vaikka vähän katuukin puheliaisuuttaan: "Vanhat mummot, ne vasta puhuvat!"

Muistot kuitenkin luovat valoa myös runoilijan tuotantoon, eletty elämä ja monet kirjalliset kavaljeerit tai elämänkumppanit ovat kukin osaltaan muokanneet elämän tyrskyissä syntyneitä teoksia.

Entä mistä nimi, Lasinkirkas, hullunrohkea, Panu Rajala?

- Se kuvastaa tätä runouden ja elämän jännitettä, että Aila Meriluoto on toisaalta kirkas, itsensä hallitseva runoilija ja sitten tämmöinen rohkea elämään heittäytyjä.

Lähteet: YLE Uutiset / Satu-Lotta Peltola