1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. painonhallinta

Lihavuutta on turha selitellä

Ravitsemustutkija Jaakko Mursu kertoo täällä elämästään tutkijavaihdossa Minneapolisissa.

Jaakko Mursun löytö: juustolepia Minneapoliksesta. Kuva: Jaakko Mursu

Pääsiäinen oli viime viikonloppuna ja siis kutakuinkin unohtunut, mutta voisin yrittää palauttaa sen vielä mieleen. Työkaverini kutsui minut viettämään perheensä ja reilun kahdenkymmenen sukulaisensa kanssa perinteistä pääsiäisateriaa. Pääsiäisenvietto on täällä hyvin samankaltainen kuin Suomessakin eli hyvin ruokakeskeinen. Tosin pääsiaisaterialta ei tietysti löydy sitä supisuomalaista mämmiä, jonka kuvaileminen ulkonäköineen ulkomaalaisille on aina oma mielenkiintoinen haasteensa. Pääsiäinen meni siis seurustellessa ja ruoasta nauttien.

Illalla olin kyllä suoraan sanottuna aika puhki, sillä pitkäkestoinen kommunikointi ei-äidinkielellä on edelleen yllättävän uuvuttavaa puuhaa. Eikä väsymistä ainakaan vähentänyt se, että ennen ateriaa olin ajanut neljän tunnin pyörälenkin, jonka aikana tuli myös harrastettua huohotuksen lomassa pitkä siivu seurustelua. Vapaapäivän jälkeen maanantaina olo ei ollut ihan kaikista levännein, mutta töihin oli silti kaikesta huolimatta suunnattava, sillä pääsiäiseen ei täällä kuulu ylimääräisten vapaapäivien viettäminen.

Tällä viikolla täällä järjestettiin yliopistolla kansanterveysviikko -tapahtuma, jonka yhteydessä näytettiin mm. aiheeseen liittyviä elokuvia. Parina päivänä näytettiin ravitsemukseen ja erityisesti maan suurimpaan kansanterveysongelmaan eli lihavuuteen liittyviä dokumentteja. Tämä pisti jälleen kerran miettimään tämän epidemian perimmäisiä syitä.

Syiksi on esitetty hyviä ja sitten vähän huonompia selityksiä. Vaikka välillä selitystä on haettu televisiosta, geeneistä ja välillä jopa viruksista, niin todennäköisesti tärkeimmät syyt liittyvät liikasyömiseen ja liikunnan vähyyteen. Selityksinä tylsiä ja yksinkertaisia, ja jo kaikille entuudestaan tuttuja.

Ruoan osalta en syyttäisi erityisesti mitään yksittäistä ruokaa tai ravintoaineryhmää. Edes niitä viime aikoina paljon parjattuja hiilihydraatteja. Osa ihmisistä syö liikaa rasvaisia ruokia, osa taas hiilihydraattipitoisia ruokia, mutta iso osa niitä kumpiakin. Ja samalla välttelee tehokkaasti liikkumista.

Iso roolinsa on myös haasteellisella ympäristöllä, joka houkuttelee syömään ja välttämään liikkumista. Ruokaa ei syödä enää useinkaan nälkään, vaan sen merkitys on nykyään paljon suurempi ja moninaisempi. On yleistä, että ruokaa käytetään lohduttamaan ja piristämään arkea, mutta suurin ongelma on se, että näihin tarkoituksiinn ruokaan turvaudutaan nykyään usein jo päivittäin. Perimällä on myös oma osansa, se kun on yleisesti joko huono tai erittäin huono. Huono perimä ei riitä kuitenkaan selittämään epidemiaa. Perimä on ollut yhtä huono jo vuosituhansia, mutta sen vaikutukset näkyvät vasta nyt yltäkylläisyyden aikoina.

Syitä ja todennäköisiä selityksiä ilmiölle löytyy, mutta hyviä ratkaisuja sitten vähemmän. Realiteettihan on se, että toimivia ja tehokkaita dieettejä löytyy joka lähtöön, mutta niiden ongelma on vain se, että lähes poikkeuksetta onnistuminen on vain väliaikaista. Yleensä ihmiset siis onnistuvat laihtumaan, mutta vain murto-osa onnistuu ehkäisemään laihdutuksen jälkeisen painonnousun. Joidenkin arvioiden mukaan noin 95 prosetilla niistä, jotka onnistuvat laihtumaan paino palaa aikaisempiin lukemiin. Toisten, ja myös omasta mielestäni, tämä arvio on liian opitimistinen. Vain murto osa onnistuu ja hekin usein vasta useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen.

Käytännössä pysyvä laihtuminen vaatii pysyviä elintapamuutoksia ja tähän pystyvät vain harvat. Painonnousun vaikeus johtuu useista fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja ympäristöllisistä tekijöistä. Ihmisen elimistö usein haraa laihtumista vastaan mm. vähentämällä energiankulutusta, koska evoluution ja ihmisen selviämisen kannalta laihtuminen on ollut epäedullinen ilmiö.

Psykologisesti jatkuva painon, syömisten ja liikkumisen tarkkailu on myös uuvuttavaa. Ja jos geenit ja ympäristö ovat alunalkaenkin olleet laihtumisen kannalta epäedullisia, niin eivät ne laihtumisen aikana ole juuri parempaan suuntaan muuttuneet. Ylipainon ehkäisy ja hoito on yksilö- ja kansanterveystasolla erittäin monimutkainen ja mittava haaste eikä toimivia ratkaisuja juuri ole ikävä kyllä tarjota.

Jotain edes vähän kevyempää tähän loppuun, pysyen kuitenkin ruoassa. Suomalaisia elintarvikkeita edes täältä suomalaisten suosimasta maan kolkasta on erittäin haasteellista löytää. Ruokakaupasta olen löytänyt vain ja ainoastaan Pandan lakuja. Valikoima ei siis ole hyvin laaja, mutta tietysti hyvä, että edes niitä. Pari kertaa olen löytänyt enemmän tai vähemmän suomalaista perua olevia juustoleipiä tai leipäjuustoja. Maultaan nämä ovat kuitenkin olleet yhtä kaukana siitä oikeasta kuin kirjoitusulkoasu oikeasta vastaavasta. Jostain syystä ruotsalaiset ovat saaneet paremmin ujutettua juustonsa ja leipänsä tänne kauppojen valikoimiin. Mielenkiintoista olisi tietää miksi ja miten. Onko vika meidän asenteessa vai sitten makutottumuksissa?