1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Työväenkirjallisuuden perinteet elävät nykykirjallisuudessa

Suomessa kirjoitetaan edelleen työväenkirjallisuutta. Viimeiset perinteiset työväenkuvaukset kirjoitettiin 1970-luvulla. Tällä vuosituhannella luokka-aiheet murtautuivat jälleen esiin. Nykyisissä työläisromaaneissa kuvataan kapitalismin vaikutuksia kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.

Työväen elämää kuvannut kirjallisuus jäi 1980-luvulla kulutuskulttuurin ja yksilökeskeisen elämän jalkoihin. 2000-luvun alussa kirjailijat alkoivat jälleen kuvata työläisiä, alempaa keskiluokkaa ja syrjäytyneitä. Etujoukoissa olivat romaaneja ja näytelmiä kirjoittaneet Arto Salminen ja Reko Lundán.

Nykyisin kapitalismin ja tavaraistumisen vaikutuksia tarkastellaan suhteessa kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. Kirjallisuudentutkija Jussi Ojajärven mukaan kirjailijat ovat jo pitkään nähneet markkinauskovaisen puheenparren läpi.

- Esimerkiksi Outi Almin novellikokoelmassa Suhteettomia tiloja satirisoidaan markkinatalouden arvoja. Eräässä novellissa suunnitellaan vanhainkotia vanhaan häkkikanalaan. Päättäjät ovat innoissaan, koska automaattiruokinta on valmiina eikä henkilökuntaa tarvitse palkata, kuvaa Ojajärvi.

Nykypäivän työläiskirjailijoita ovat Ojajärven mukaan muun muassa Hanna-Marjut Marttila ja Jani Saxell. Työläiskirjallisuutena voidaan lukea myös Kari Hotakaisen romaania Juoksuhaudantie, jossa päähenkilö Matti Virtanen ponnistelee hankkiakseen perheelleen rintamamiestalon.

- Teema korostaa keskiluokkaistumaan pyrkineiden suomalaisten uskoa siihen, että palkkatyöllä voisi saada rauhoitetun tilan, johon työelämän vaatimukset eivät ulotu. Matti Virtasessa heijastuu keskiluokan putoamisuhka eli luokkasuhteet määrittävät hänenkin hahmoaan, sanoo Ojajärvi.

Nykypäivän työläiskirjallisuus on solidaarisuuden asialla

Miten kirjailijat sitten suhtautuvat työläiskirjailijan viittaan? Tutkija Ojajärvi tietää, etteivät nykykirjailijat halua määrittyä vain työläiskirjallisuuden tekijöiksi.

Keikka- ja pätkätyöläisistä teoksissaan kirjoittanut Jani Saxell ajattelee olevansa työläiskirjailija noin 20-prosenttisesti.

- Omassa elämässäni olen pysynyt kaukana varsinkin perinteisestä savupiipputeollisuuden maailmasta. Mutta luonnehdinta natsaa, jos työläiskirjallisuuden määrittelee siten, että ottaa mukaan modernit pätkä- ja keikkatyöläiset sekä kiinnostuksen osattomien ihmisten elämään, pohtii Saxell.

Kirjailijan työväenluokkainen tausta ei ole enää työläiskirjallisuuden peruste, mutta lajin määritelmään kuuluu edelleen tietämys luokkaerosta ja palkkatyöläisen alisteisesta asemasta.

Entä sitten poliittisuus? Perinteinen työväenkirjallisuushan kritisoi yhteiskuntaa vasemmistolaisesta näkökulmasta. Kirjailijat eivät enää heiluta puoluelippuja, mutta teoksissa heijastuu yleisvasemmistolainen solidaarisuuden vaatimus, sanoo tutkija Jussi Ojajärvi.

- Kun Helsinkiin perustettiin vasemmistolaisten taiteilijoiden ryhmä Vatak, kirjailija Kjell Westö sanoi käsittävänsä vasemmistolaisuuden humanistisesti. Toisin sanoen heikoimpien on tultava ensin, eikä vasta kolmantena.