1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Minneapolis

Pikavisiitti naapuriosavaltioon

Ravitsemustutkija Jaakko Mursu kertoo täällä elämästään tutkijavaihdossa Minneapolisissa.

Pitkästä aikaa piipahdin Minnesotan osavaltion ulkopuolella. En tosin käynyt kovin kaukana, enkä kovin isossa paikassa ja en viipynyt siellä kuin paria tuntia. Ja sekin lyhytaikainen vierailu oli lähinnä tuskantäyteinen. Viikonloppuna järjestettiin nimittäin kevään ensimmäiset lähitienoon isommat maantiepyöräkilpailut viereisessä osavaltiossa, Wisconsissa.

Ja tarkemmin pienessä Durand nimisessä kylässä tai kaupungissa. Ihan en ole varma, että kummasta oli kyse. Paikkakunnan kotisivujen mukaan kyse on kaupungista, mutta asukkaita paikkakunnalta löytyi opastekyltin mukaan 1980, joten isosta henkilökeskittymästä ei kuitenkaan ollut kyse. Ja maantieteellisen sijainnin hahmottamista haluaville, tämä pikkukaupunki sijaitsee Minneapoliksesta noin 130 kilometriä itään.

Pyöräily on henkireikä

Hieman pohjustusta. Kuten on jo useamman kerran tullut mainittua, niin harrastan pyöräilyä. Ja sen verran innokkaasti, että kolmen pyörän lisäksi hankin muutama viikko sitten myös kansallisen kilpailulisenssin. Olen kilpaillut myös Suomessa, mutta kovasta innostuksesta huolimatta, en todellakaan ole siinä kovin hyvä. Hyvänä päivänä korkeintaan keskinkertainen. Palkintojakin on tullut pokattua lähinnä arvonnoista. Pärjääminen ei kuitenkaan ole ollut se tärkein motiivi, vaan yksinkertaisesti pidän sen tuomasta lisähaasteesta. Se on ikäänkuin lisämauste ja jatke harrastukselle.

Kilpailullinen tavoite auttaa mm. potkimaan huonommillakin säillä ylös ulos ja lenkille. Ja täällä harrastus on toiminut hyvänä henkireikänä ja nyt paikalliseen pyörälyseuraan liittymisen jälkeen, hyvänä keinona tutustua uusiin ihmisiin. Uskokaa tai älkää, pyöräily on lajina hyvin sosiaalinen. Yhteislenkit ovat kestoltaan pisimmillään lyhyen työpäivän mittaisia ja niitä ei kukaan jaksa tuppisuuna jyystää. Kilpailuissakin kaiken sen kärsimyksen ja huohotuksen keskellä kerkeää yllättävästi solmia tuttavuuksia.

Kilpailukeskus ei keskellä mitään

Takaisin viikonlopun kilpailuun. Itse kilpailua ei varsinaisesti järjestetty tässä pikkukaupungissa, vaan vieläkin syrjemmässä. Kilpailukeskus oli pystytetty keskelle Wisconsille tyypillistä kumpuilevaa peltomaisemaa. Tai mistään kilpailukeskuksesta ei voida puhua. Sinne oli raijattu ilmoittautumisteltta ja pari ulkohuussia, ja se oli kokonaisuudessaan sitten siinä. Ei suihkuja ei mitään. Tosin suihkun puute ei tällä kertaa sapettanut, sillä liiasta hikoilustakaan ei ollut huolta, koska kilpailuaamu oli hyytävän kylmä ja erittäin tuulinen. Kilpailuun lämmittelyn hoidin istumalla pipo päässä autossa ja lämmityslaitteet täysillä.

Pyöräily yllättävän sosiaalinen laji

Itse kilpailu oli enemmän tai vähemmän kärsimystä, siitä pitivät huolen kylmyys ja tuuli. Ja tietysti minua parempikuntoiset kilpailukumppanit, jotka pitivät vauhdin riittävän kovana. Kilpailuissahan yleensä on kuitenkin tarkoitus seuloa se voittaja.

Reilun 20 kilometrin kilpailureitti, joka kierrettiin kolmesti, oli kuitenkin ihan nätti, sillä se kierteli kumpuilevia peltoteitä. Tosin kovin paljon kilpailun aikana noita maisemia ei ehdi ihastelemaan, sillä maantiepyöräkisoissa edetään usein isoissa ja tiiviissä ryhmässä, jossa helposti sattuu kolareita. Eikä ihan täysin niiltä vältytty tälläkään kertaa.

Loppusuoralla tuijottelin väsyneenä edellä ajavan takarengasta kunnes yhtäkkiä pyörä ja kuski katosivat korkeassa kaaressa läheiselle pellolle. Näky oli kieltämättä potentiaalisessa traagisuudessaankin aika koominen ja onneksi loppu oli kutakuinkin onnellinen.

Vältin itse täpärästi kolarin ja epäonninen kuskikin selvisi ilmalennosta lähinnä sillä, että ajovarusteet haisivat hien lisäksi lannalle. Kävin jututtamassa häntä maaliintulon jälkeen ja totesimme, että taisimme olla kilpailun kaukaisimmat edustajat, minä Suomesta ja hän Hondurasista. Kuten totesin, pyöräily on yllättävän sosiaalinen laji, uusiin tuttuihin voi kirjaimellisesti lähes törmätä.

Kilpailun jälkeen oli aika sitten puuhata jotain muuta, vaikkapa jotain vähän vähemmän fyysisempää. Sopivasti täällä Minneapoliksessa järjestetään parhaillaan kansainvälinen filmifestivaali ja tarjolla oli yli 140 elokuvaa 60 eri maasta. Ja mikä parhainta esimerkiksi sunnutaina oli Suomalaisen elokuvan päivä.

Kyllä täällä suomalaisia ja suomalaista kulttuuria on tarjolla, vaikka edelleenkään en ole yhteenkään suomalaiseen sattumalta törmännyt. Ojaan puikanneen Hondurasilaisen hyvä ystäväkin oli suomalainen, mutta hänkin oli juuri ehtinyt livahtaa takaisin Suomeen.