1. yle.fi
  2. Uutiset

Kesäyön saalistaja saa tutkijankin liikkeelle

Lepakkoa tutkitaan tällä hetkellä paljon. Viime vuosiin ihmisaistien ulottumattomissa ollutta eläintä pystytään nykyään tutkimaan tekniikan avulla. Apuna käytetään muun muassa ultraääni-ilmaisinta.

luonto
Pohjanlepakkoja lymyluolassaan.
Pohjanlepakkoja lymyluolassaan.Nina Hagner-Wahlsten

- Moni on nähnyt lepakon, mutta luullut sitä linnuksi, veikkaa tutkija Petteri Vihervaara.

Vihervaaran kiinnostus lepakkoon heräsi gradun myötä. Työn aihe, lepakko, vei kesäksi Turun saaristoon ja sen jälkeen hän on ollut mukana muun muassa Kuopiossa tehdyssä lepakkotutkimuksessa.

Petteri Vihervaara on tuttu mies myös Kuopion kaupungin järjestämistä lepakkoretkistä, joita on tehty muutamana kesänä Puijolle ja Neulamäen maastoon.

Kesäpäivät pöntössä

Kesällä lepakko viettää aikaansa tyhjäksi jääneessä linnunpöntössä tai puunkolossa. Alkukesä on parasta aikaa tehdä lepakkohavaintoja. Vaaleaa yötaivasta vasten sen erottaa melko helposti

- Jos haluaa nähdä lepakon, kannattaa näin alkukesästä lähteä riittävän myöhään liikkeelle, tutkija Vihervaara opastaa.

Tähän aikaan vuodesta lepakot liikkuvat puolenyön aikaan. Helpoin havaittava on pohjanlepakko, joka lentelee aukealla paikalla, noin 5 - 10 metrin korkeudella. Se saalistaa samalla paikalla noin vartin verran ja siirtyy sitten toiseen paikkaan. Lepakko aloittaa saalistamisen yleensä pääskysten lopetettua.

Vasta viime yönä ensimmäisen oman havaintoretken tehnyt Vihervaara nautti kesäyön äänistä.

- Näin pohjanlepakon täällä Hiltulanlahdessa, mutta samalla kuuntelin satakieltä ja viitakerttusta. Meinattiin törmätä mäyrän kanssa vastakkain, hän kertoo

Lepakko ei kestä pakkasta

Pohjois-Savossa yleisin lepakkolaji on pohjanlepakko.

- Se on semmoinen veijari, joka selviää kylmästäkin pakkastalvesta, Vihervaara tietää.

Paksu lumivaippa helpotti selviytymistä viime talvena. Ihmisen löytämä lepakon horrostamispaikka on yleensä maakellari, kallionleikkaus tai luonnon muovaama luola. Parhaiten lepakko selviää noin nolla-asteisessa paikassa, joka on sopivan kostea. Pakkasta lepakko ei kestä.

Sen sijaan, jos Pohjois-Savon korkeudelle on levittäytynyt lauhojen talvien jälkeen eteläisempiä lepakkolajeja, on niille viime talvi ollut aikamoinen koettelemus.

Ikivanha eliölaji

Lepakko on ollut maapallolla paljon ennen ihmistä. Lepakosta on tehty 55 – 65 miljoonaa vuotta vanhoja fossiililöytöjä. Maapallolla on lepakoita yli tuhatta eri lajia. Lepakoita on neljäsosa maapallon nisäkäslajeista.

Lähteet: YLE Savo / Marianne Mattila

Lue seuraavaksi