yle.fi-etusivu

Euroviisut - spekulointia korvamadoista

Euroviisut keräävät vuosittain yhteen noin 40 maan edustajat, delegaatiot, lehdistön ja viisufanit. Toimittajamme Ville Vedenpää kertoo, mitä viisuviikkojen kulisseissa tapahtuu, kun kulttuurit törmäävät ja viisuspekuloinnista on tehty korkeampaa matematiikkaa.

viihde
Ruotsalaiset euroviisufanit halusivat poseerata Kuunkuiskaajien kanssa.Pirkka Aunola / YLE

Euroviisuja voi hyvin pitää musiikin olympialaisina. Lukuisat eri maat kokoontuvat kisaamaan kilpailun voitosta hyvässä hengessä. Vaikka omaa maata tietenkin kannatetaan henkeen ja vereen, osataan myös muiden maiden menestyksestä iloita. Ennen kaikkea viisujen aikana tulee tunne, että Eurooppa on hetken aikaa yhtä suurta perhettä.

Kymmenien kulttuurien kohtaamisesta syntyy mielenkiintoisia tilanteita. Tietenkin on hienoa tavata uusia ihmisiä eri puolilta Eurooppaa, joihin voi törmätä samoissa kuvioissa kerran vuodessa. Mutta kun maita on Islannista aina jonnekin Irakin pohjoispuolelle, on kulttuuristen tapojen kirjo sen mukainen.

Kulttuurisia eroja löytyy suhtautumisessa Euroviisuihin. Läntiset maat ovat kisapaikalla positiivisessa hengessä, mutta käyttäytyvät huomattavasti neutraalimmin kuin aivan itäisimmät osallistujamaat. Sellaisille maille kuin Georgia, Azebaidzhan ja Armenia Euroviisut ovat näytön paikka ja tilaisuus tuoda maataan esille tavalla, jollaista ei muulloin ole tarjolla. Viisujen aikana tämä näkyy siten, että näistä maista tulleet huutavat kannatushuutojaan harva se hetki ja maiden liput liehuvat koko ajan. Eikä raha selvästikään ole heille ongelma, sillä kaikenlaisia lahjuksia erikoissuklaasta ja jalkapalloista lähtien jaellaan auliisti ja näyttäviä juhlia järjestetään pitkin viisuviikkoja.

Kohteliaat pohjoismaalaiset meinaavat monesti jäädä jalkoihin, kun ruuhkatilanteissa itäeurooppalaiset röyhkeän oloisesti tunkevat edelle. Varsinkaan ronskit itäeurooppalaiset kameramiehet eivät väistele lainkaan puskiessaan keskelle väkijoukkoa. Eikä olisi Euroviisuja ilman kreikkalaisia. Äänekkäämpää joukkoa saa viisuväestä hakea. Tosin kyllä suomalaisetkin osaavat. Meidän delegaatiomme on jo vuosia päässyt korkealle äänekkäimmin nauravien ryhmien listalla.

What do you think of our song?

Lehdistökeskuksessa riittää kuhinaa viisuviikolla. Lavaharjoituksia seurataan screeneiltä, kirjoittelun ohella kappaleita lauletaan ja omille suosikeille taputetaan. Varsinaisten semifinaalien ja finaalin aikana meno saattaa yltyä jopa yhteistanssiksi. Sen jälkeen jännätään tuloksia, onnitellaan menestyjiä ja taputellaan hävinneitä selkään. Sitten paukkuvatkin jo dead linet, näppäimet sauhuavat ja kameramiehet juoksevat. Työpäivät venyvät aamun tunneille.

Viisuviikon aikana toimittajat myös haastattelevat toisiaan ja kyselevät mielipiteitä esimerkiksi omien maidensa edustajista. Joka vuosi eräs kreikkalaisen tv-kanavan naistoimittaja syöksyy pöydästä toiseen kyselemässä innokkaana, mitä Kreikan kappaleesta tällä kertaa ollaan mieltä. Vielä joskus kun saisi selvän, mitä hän yrittää sopertaa englanniksi.

Aikaisempina vuosina ruotsalaisten tiedotusvälineiden edustajat ovat tulleet Euroviisuihin voitonvarmoina ja henkseleitään paukutellen. Polleina he ryhmittyvät suureksi joukoksi ja äänekkäästi luovat itsevarmaa kuvaa maansa menestyksestä. Naapurimaan pojat ja tytöt ovat sittemmin vetäneet matalampaa profiilia, kun menestys on jäänyt keskinkertaiseksi.

Korvamadot purevat

Euroviisujen edustuskappaleista riittää kisapaikalla puhetta. Spekulointia spekuloinnin perään kisan yleistasosta, eri maiden kappaleista, esiintymisasuista, lavashow’sta, äänestyskäytännöstä ja naapurimaiden suosimisesta. Näitä viisufanien, toimittajien ja muiden asiantuntijoiden keskusteluja riittää ennen ja jälkeen kisojen. Ja kun musiikista on kyse, on mielipiteitäkin yhtä monta kuin puhujia. Jotkut viisufanaatikot vievät spekuloinnin aivan toisiin sfääreihin. Joku esimerkiksi tietää, että tietyllä numeropaikalla esiintyminen ei ole koskaan tuonut voittoa.

Selvä merkki viisuissa olemisesta on se hetki, kun lukuisat harjoitukset nähneenä ja kuulleena kappaleet alkavat soida päässä. Korvamatojen jukebox pyörii päässä tauotta. Viimein pakkosyöttö tekee tehtävänsä ja sitä huomaa alkavansa jopa pitää niistä kappaleista, joita alun perin piti aivan kamalina.

Näps, näps, näps

Yksi viisujen tärkeimmistä ja näkyvimmistä asioista ovat viisufanit. Vuosi toisensa perään he saapuvat Euroviisuihin maasta riippumatta. Heille kilpailu on vuoden kohokohta. He tapaavat tuttujaan, kiertävät viisuviikon tapahtumissa ja juhlivat viisujen tahtiin Euroclubilla. Niin, ja puhuvat viisuista. Niin vanhoista kuin uusistakin. Faktaa tippuu kappaleiden esittäjistä ja sijoituksista niin kansallisissa kuin kansanvälisissäkin kisoissa.

Viisufanit ovat tehneet läksynsä hyvin ja tietävät kisoihin saapuessaan kaiken artisteista, jotka voivat olla alueensa suosituimpia laulajia mutta joista Suomessa ei olla kuultu lainkaan. Ja he jaksavat olla innoissaan jokaisesta artistista. Samaan kuvaan pääseminen edustajan kanssa on must. Salamavalot välkkyvät koko ajan ja artistit antavat aikaansa uskollisille faneille. Harvassa paikassa otetaan niin paljon valokuvia kuin Euroviisuissa.

Ulkopuolisen silmissä viisufanit vaikuttavat hieman hurahtaneilta värikkäine kannustusasuineen. Mutta eivätkö hieman samankaltaisia ole jääkiekkofanit hassuine hattuineen ja peruukkeineen? Ja viisufaneille täytyy antaa pisteet rohkeudesta, sillä seksuaalivähemmistöjen suosimasta laulukilpailusta kohkaaminen ei ainakaan Suomessa ole hirvittävän coolia.

Euroviisut on pari viikkoa kestävänä tapahtumana raskas rupeama kaikille osallistujille. Mutta kisat käydään läpi ilon kautta, vaikka hieman väsyttäisikin. Viisuviikot täyttyvät nauravista ja laulavista ihmisistä, jotka ovat tulleet nauttimaan musiikista ja hyvästä seurasta. Niin, ja spekuloimaan niistä korvamadoista.

Lähteet: YLE Uutiset / Ville Vedenpää