Suomenkielisen kirjallisuuden isän hauta haussa viipurilaisten ryyppypuistossa

Hattulassa syntynyt Jaakko Juteini oli suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden uranuurtaja. Huhu kertoo, että hänen hautansa olisi löytynyt Viipurista. Hämäläisretkikunta ei sitä pystynyt paikallistamaan.

Jaakko Juteini
Ristimäen hautausmaa, Viipuri
Ristimäen hautausmaa, ViipuriYLE / Markku Karvonen

Rahkoilan kylässä syntynyt ja Hämeenlinnassa koulunsa käynyt Jaakko Juteini on saanut myös ensimmäisen suomenkielisen kirjailijan viitan harteilleen. Hänen tunnetuin runonsa on Laulu Suomessa, eli arvon mekin ansaitsemme. Juteinin kuoli Viipurissa kesällä 1855, siellä hän myös kirjoitti suurimman osan tuotannostaan.

Juteinin haudan löytyminen olisi onnenpotku paitsi suomalaisen kirjallisuuden historialle, myös Hattulan kunnalle. Sen julistautumisella suomen kielen kunnaksi on kaksi perussyytä; Juteinin syntymäkunta sekä Snellmanin ja keisari Aleksanteri II:n kohtaaminen 1863 Parolannummella, jolloin suomalainen lähetystä vakuutti keisarin suomen kielen oikeuksien tarpeellisuudesta. Juteinin muistopatsas on Parolan keskustassa.

Hautausmaa ryyppypuistona

Huhun perusteella ja Juteini-Seuran pyynnöstä pieni hämäläinen retkikunta kävi tutkimassa Viipurissa Ristimäen hautausmaan, jossa Juteinin haudan tiedetään olleen. Ristimäki on hylätty ja tuhottu hautausmaa, joka olisi huhun mukaan kaatopaikkakunnossa. Todellisuus oli lohdullisempi. Edelleen käytössä olevan Lepolan naapurina oleva pienempi Ristimäen hautausmaa on villinä rehottavaa, hieman puistomaista joutomaata, jossa viipurilaiset käyvät lähinnä juomassa olutta.

Ristimäessä on ehjä kiviaita, osin ehjä portti, runsaasti hautojen jäänteitä ja jokunen luettavissa oleva hautakivi. Useimmat hautakivet ovat kadonneet, samoin kaikki rautaiset hautaristit. Ristimäki jäi sodan jalkoihin, koska se oli osa Viipurin puolustuslinjaa.

Hautapaikka jäi löytämättä

Hautakiveä ei usean miehen voimin tehdyn alueen tutkimisen jälkeen lopulta löytynyt. Retkikunta ei käännellyt tai nostanut esiin osin maahan hautautuvia kiviä, vaan kävi läpi luettavissa olevat tekstit.

Kuuno Talvioja kertoi vuonna 1915 julkaistussa kirjassa Juteinin hautakivestä:

"Kun Juteinin henki vuonna 1855 kesäk. 20 p:nä löysi levon haudan hiljaisuudessa, niinkuin jo aikaisemminkin on viitattu, niin hänen maallinen tomunsa kätkettiin maan poveen Ristimäen suomalaisella hautausmaalla lähellä Viipuria. Viereiseen hautaan oli hän ennen haudannut vaimonsa ruumiin. Haudalla on korkealla jalustalla suuri kivilaatta, jolle on piirretty:

»Tässä lepäävät Maallisen Viisauden Tohtori Jaakko Juteini syndynyt 15. päivänä Heinäkuussa 1781, kuollut 20 päivänä Kesäkuussa 1855 ja hänen puolisonsa Katharina Margaretha Juteini kuollut 7. päivänä Kesäkuussa 1841.

Tuskassa turva on tuonelan retki, huoleta haudassa huokaus hetki, jossa ei rasita rauhattomuus endisen elämän levottomuus».

Lähteet: YLE Häme