1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. näyttelijät

Heikki Rantanen - näyttelijä uteliaisuuttaan

Tamperelaisnäyttelijä Heikki Rantanen nähdään syksyllä Porin Teatterin huippusuosion saavuttaneen Linda ja Joel -näytelmän jatko-osassa Linda. Muun muassa Porin murre on tullut roolin ansiosta tutuksi näyttelijälle.

näyttelijät
YLE / Tuuli Liekari

Useista rooleistaan elokuvissa, televisiosarjoissa ja näytelmissä tunnettu Heikki Rantanen astuu tällä kertaa Joel Knaapin saappaisiin Porin Teatterissa. Tamperelainen näyttelijä tarttui mahdollisuuteen innostuneesti, kun Linda-näytelmän ohjaaja ja dramaturgi Helena Anttonen sitä ehdotti.

- En ole koskaan esiintynyt länsirannikolla muuta kuin Koivusalon Timon kuvauksissa. On mielenkiintoista olla kaupungissa, josta en tiedä mitään. Olen näytellyt aika monessa kaupungissa, esimerkiksi Rovaniemellä, Oulussa, Kemissä ja Lahdessa. Ja nyt täällä Porissa. Olen vesi-ihminen, pidän äärettömän paljon vedestä ja merestä. Lisäksi musiikki on lähellä minua ja jatseilla olen käynyt täällä, Rantanen kertoo.

Katsomosta lavalle

Rantanen on myös käynyt Porin Teatterissa aikaisemmin, katsojana.

- Itse teatteri viehätti, tämä on yksi Suomen kauneimmista teattereista. Myös atmosfääri salissa on hieno. Ihmettelin sitä jo silloin, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että olisin itse joskus tuolla salissa esiintymässä.

Vuorosanoja opetellessa myös Porin kuuluisa murre on tullut tamperelaiselle tutuksi.

- Aikamoinen murrehan tuo on. Onneksi hämäläisyys on hyvin lähellä, siinä on paljon samoja elementtejä, sanoja vähän lyhennetään. Mutta onhan Porin murre ihan omansa, ei tämä Kummelia ole, Rantanen naurahtaa.

Pitkä ura näyttelijänä

Rantanen ei kuulu siihen näyttelijöiden kuoroon, joka ilmoittaa aina halunneensa näyttelijäksi. Hän ei siis ole pienestä pitäen heilunut innokkaasti ala-asteen näytelmäkerhoissa.

- Kuulun juuri siihen kategoriaan, ettei minulla ole ollut taivaan tietoa siitä, mikä minusta tulee isona. Toivon voivani jotenkin säilyttää sen saman uteliaisuuteni, ehkä jopa pikkupoikamaisuuteni. Voisihan sitä loputtomasti miettiä, miksi minusta on tullut näyttelijä, mutta kyllä tämä ammattina on äärimmäisen kiehtova.

Näyttelijän takana onkin monenlaista mutkaa ennen päätymistä ammattiin. Hän on 25 vuoden ajan kiertänyt suuria ja pieniä teattereita ja ollut freelancer 1990-luvun puolivälistä saakka.

- Freelancerin etu on siinä, että sitä huomaa yhtäkkiä olevansa vaikka Porissa. Lisäksi on saanut näytellä esimerkiksi elokuvissa ja televisiossa ja olla mukana monenmoisessa. Nyt teemme samaan aikaan Nurmeksen elokuvajuhlia. Näyttelijän leipä koostuu monesta elementistä.

Vuorosanojen sisäistäminen on tärkeää

Ennen ensi-iltaa rooli on sisäistettävä ja sen vuorosanat on ymmärrettävä.

- Ajatellaan esimerkiksi Joelin roolia. Minulla on näytelmässä repliikki "Se, joka Satakunnan silleitä sarkoja kyntää, ei vaivasta tiedä mittään". Kyllä minä autoa ajaessa katselen Satakunnan peltoja ja alan miettiä, että onko tuolla kaukana näkyvässä talossa pienviljelijä vai suurtilallinen. Rooli on aina ehdottomasti tutkimusmatka, kaikkea muuta kuin repliikin lukemista.

Jos Rantasesta ei olisi tullut näyttelijää, olisi muitakin uramahdollisuuksia ollut.

- Koulutin itseni aikoinani metallipuolelle paperitehtaille ja tarkoituksena oli lähteä ulkomaille asennushommiin. Minulla on lisäksi jonkinlaiset timpurin taidot, asun vanhassa puutalossa ja tykkään puuhata siellä kaikenlaista. Kyllä minulla muitakin vaihtoehtoja olisi, mitä voisin tehdä työkseni. Työ tekijäänsä opettaa ja töihin pitää vain uskaltaa tarttua. Siitäkin on varmaan hyötyä, että osaan olla baarissakin tiskin toisella puolella, eikä aina sillä puolella, missä meitä näyttelijöitä yleensä kuulemma nähdään.

Lähteet: YLE Satakunta / Tuuli Liekari

Lue seuraavaksi