Elämäntarina on pala historiaa

Forssan museon Otteita elämästä -näyttelyssä joukko forssalaisia on sukeltanut syvälle siihen, millaisessa Euroopassa he ovat elämänsä eläneet. Muistot osoittavat, ettei historia ole vain suurmiesten tekoja, vaan tavallisten ihmisten tarinoita.

Forssa
Seija Matsson (vas.), Hannu Filppu, Kaarina Laakso ja Eine Kivi.
Seija Matsson (vas.), Hannu Filppu, Kaarina Laakso ja Eine Kivi ymmärtävät elämäntarinoidensa merkityksen.YLE / Eeva Hannula

Otteita Elämästä – näyttely on esillä Forssan Museolla ja se sisältää otteita 12 forssalaisen 60-95-vuotiaan elämästä. Näyttelyssä elämäntarinat ja kuvat kertovat ajasta kahden sodan vaikutuspiirissä. Ajassa kuljetaan itsenäisen Suomen alkutaipaleelta aina tähän päivään asti.

Kun Forssa Museon näyttelyn koonneita tapaa, huomaa heti heidän tietävän, että heidän oma henkilökohtainen elämänsä on historiaa ja jopa pala eurooppalaista historiaa. He näkevät itsensä elämänsä eläjinä ja he katselevat Euroopan tapahtumia viitekehyksenä elämänsä ympärillä.

Kun pyytää heitä miettimään, millaista on ollut olla suomalaisena menneiden vuosikymmenien Euroopassa, onkin yhtälö jo vaikeampi. He syventyvät, he keskittyvät, he tuijottavat toisiaan, rypistävät otsaansa ja vihdoin jokainen kiteyttää oman vastauksensa, joka tarkemmin ajatellen on pala kristallisoitunutta historiaa.

Sota mullisti monen elämän

Vuonna 1924 syntynyt Kaarina Laakso haluaa ensin kertoa, miten hän näki elämänsä ensimmäisen tomaatin. Pyydettäessä Laakso kuitenkin siirtyy aikaan, jolloin Suomessa tiedettiin muusta Euroopasta ja esimerkiksi juutalaisvainoista vain vähän. Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksei Suomessa sodan jälkeen puhuttu juutalaisten kohtaloista.

-Emme me Suomessa tienneet juutalaisvainoista yhtään mitään. Kuului ajan henkeen, ettei kaikkea kerrottu. Mehän olisimme täällä Suomessa masentuneet emmekä olisi jaksaneet puurtaa niinkuin puurrettiin. Esimerkiksi itse olen ollut joka kesä 16-vuotta täytettyäni töissä. Jo sitä ennen olin vapaaehtoistyöntekijänä, Hämeenlinnan tyttölyseo oli sotasairaalana ja työskentelin siellä juoksutyttönä.

Myös Hannu Filppu on syntynyt vuonna 1924. Hän sanoo, että sota mullisti nuoren miehen elämän. Hän oli vasta 14-vuotias, kun talvisota alkoi. Filppu pääsi ripille vuonna 1939 ja ehti vielä jatkosotaan ja Lapin sotaan.

Kun vuonna 1939 syntynyttä Eine Kiveä pyytää miettimään hänen elämäänsä vaikuttanutta historiallista tapahtumaa, hän alkaa puhua varovasti ajasta, jolloin oli muutaman vuoden ikäinen, ajasta, jolloin oli sotalapsena Ruotsissa.

-Äiti vei minut junalle ja laivalle, ja kun minä lähdin, niin äiti jäi itkemään miten minä siellä pärjään. Olin Ruotsissa sodan loppuun saakka. En tiedä tarkkaan, miten monta vuotta olin Ruotsissa. Toisinaan siellä oli mukavaa ja toisinaan vaikeata. Perheessä pappa oli mukava, mutta mammasta en pitänyt yhtään. Nukuin Ruotsissa sellaisessa haitarisängyssä, ja me kävimme järvellä soutelemassa.

-Sen muistan ikuisesti, kun tulimme Ruotsista pois ja meillä kaikilla lapsilla oli laput rinnassa ja äidin veli tuli hakemaan minut kotiin.

Otteita Elämästä on esillä Forssan museossa kesäkuun loppuun saakka.

Lähteet: Yle Häme / Eeva Hannula