Leipomossa syntyy leipää kuin liukuhihnalta

Suur-Savon uusi leipomorakennus valmistui pari vuotta sitten. Rakennuksessa on käytetty viimeisintä tekniikkaa niin ilmastoinnin kuin leipomolaitteidenkin suhteen. Koneet eivät kuitenkaan ole syrjäyttäneet ihmistä, vaan käsipelillä tapahtuu moni työvaihe.

leipomoteollisuus
Ruisleipiä tulossa uunista ulos
Viimeinen pari uunista ulos. Suur-Savon leipomon tunnetuin tuote on Marskin arinaleipä.YLE / Tarja Nyyssönen

Suur-Savon leipomon ensimmäinen työntekijä tuli tiistaiaamuna jo kahden aikaan taikinan tekoon. 25 henkeä työllistävässä yrityksessä on useampia eri työtehtäviä.

- On taikinantekijää, leipureita, paistajia ja pakkaajia, leipomon työnjohtaja Rauno Heikkinen kertoo.

Yritys täyttää tulevana syksynä 85 vuotta. Mikkelin Pursialassa oleva leipomo on yrityksen historian kolmas. Uusi leipomo valmistui pari vuotta sitten Mikkelin Pursialaan. Rakennus kohosi samalle tontille mistä vanha leipomo purettiin.

Leipureita tarvitaan aina

Leipomo on rakennettu uusinta tekniikkaa hyväksikäyttäen. Muun muassa uuneista hohkava ylimääräinen lämpö kerätään talteen ja hyödynnetään leipomon lämmityksessä. Kesäisin hukkalämpö käytetään leipomon veden lämmittämiseen. Myös ilmastointiin on kiinnitetty huomiota.

- Nykyään ei enää jauhoallergia juurikaan vaivaa leipureita, sen verran tehokasta on tuo kohdepoisto, Heikkinen valottaa ilmastoinnin tehokkuutta.

Leipomossa on yhteensä vajaat kymmenen uunia. Pisin uuni tilattiin Saksasta ja siinä paistuvat reilun kahden sadan asteen lämmössä muun muassa leipomon ruisleivät.

- Kun leipomo pari vuotta sitten polkaistiin käyntiin, oli Saksasta uuninrakentajia pari viikkoa tätä uunia käynnistämässä ja virittämässä oikeaan lämpötilaan.

Maku on tärkein

Leipomotyö on viimeisen 30 vuoden aikana koneellistunut merkittävästi. Siitä on aikaa kun viimeksi Suur-Savon leipomossa on käsin ruisleipää muotoiltu. Siltikin Rauno Heikkinen kertoo leipurin ammattitutkinnon olevan kovaa valuuttaa leipomoalalla.

- Vaikka tuotantoa on paljon koneellistettu, ei tekniikka ole syrjäyttänyt ihmistä. Maku on se tärkein asia ja leipureita tarvitaan tulevaisuudessakin, Heikkinen kertoo.

"Karjalainen emäntä kääntyisi haudassaan"

Leipomossa valmistetaan noin viittäkymmentä eri sortimenttia. Tunnetuin Suur-Savon leipomon tuote lienee Marskin arinaruisleipä. Sitä valmistetaan päivittäin noin 10 000 kappaletta. Kokonaistuotannosta lähes puolet muodostuukin tuosta herkusta.

- Eräskin isäntä sanoi, että jos tästä vielä suuhunpantava paranee niin se pitää sitten juoda, Heikkinen nauraa.

Marskin leipään käytettävistä jauhoista 70 prosenttia on ruisjauhoja.

- Tällä voisi olla kysyntää ulkomaillakin, tällaisella runsaskuituisella leivällä. Tämä säilyykin tuoreena semmoisen viikon verran, Heikkinen kertoo.

Aamupäivällä ruisleipien paiston jälkeen leipomossa vaihdetaan tuotanto riisipiirakoihin. Taikina valmistuu tietokoneen ohjeistuksella ja kulkee liukuhihnaa pitkin leikkuriin, joka leikkaa piirakoiden aihiot. Pursotin pursottaa juuri sopivan määrän riisipuuroa täytteeksi ja rypytin rypyttää tasaiset rypyt piirakan päälle. Työntekijän tehtäväksi jää nostaa uunipellit telineisiin ja viedä uuniin.

- Kyllä karjalainen emäntä kääntyisi haudassaan jos näkisi kuinka me näitä piirakoita tehdään. Ei tässä paljon käsin rypytellä tällä tahdilla, Heikkinen toteaa liukuhihnan äärellä.

Pärekatto pakotti varhaiseen leivänleivontaan

70 prosenttia ruokaleivästä myydään nykypäivänä kello 15 jälkeen. Suur-Savon leipomossa pyritäänkin siirtymään osittain päiväleivontaan.

- Meillä on pitkät perinteet tällä aikaisella leivän leipomisella. Ennen vanhaan leivän tekeminen oli hidas prosessi ja se piti aloittaa jo aikaisin aamulla. Vanhoissa maalaistaloissa oli myös pärekatot, ja paloturvallisuussyistä piti olla aamukosteus katolla kun uuniin tehtiin tulet, Rauno Heikkinen valottaa.

Lähteet: YLE Etelä-Savo