Hautakivikulttuuri muuttuu hitaasti

Vainajasta saa hyvän maun rajoissa kirjoittaa hautakiveen mitä tahansa. Siitäkin huolimatta omaiset nojaavat perinteiseen tekstisisältöön.

hautamuistomerkit
Sinivalkoisia kukkia sodassa kaatuneen haudalla kaatuneitten muistopäivänä 16.5.2010.
Harri Vähäkangas / Yle

SatakuntaEnnen vanhaan hautakivissä luki vainajan synnyin- ja kuolinpäivämäärän lisäksi ammatti. Vähenevissä määrin uusissa kivissä hautausmaalla käyskennellessä törmää poisnukkuneen työelämän statukseen.

- Enemmän halutaan nykyään kertoa millainen ihminen vainaja oli, kertoo kokemäkeläisen Peipohjan kiviveistämön hautakivistä vastaava Soili-Maria Seppälä.

Raamatunlause tai lempinimi

Hautakiven tekstisisältö pitää aina hyväksyttää seurakunnalla. Kuolema on edelleen sen verran vakava asia, että hautamuistomerkkisuunitelmat ovat poikkeuksetta hyväksyttäviä.

- En muista yhtään kertaa, että seurakunta olisi joutunut kaiverrusteksteihin puuttumaan, Seppälä toteaa.

- Raamatunlause, runon pätkä ja vastaavat ovat hyvin suosittuja. mitenkään tavatonta ei ole myöskään se, että muistomerkissä on kaiverrettu vainajan lempinimi, sanoo Seppälä.

Metalli- ja koristekaiverrukset ovat in

Hautakivikulttuuri on Seppälän mukaan hyvin hidas muutoksille eikä muistomerkkitekstien sisältö mene mitenkään ”sykleissä”.

- Tai jos menee, niin siinä tapauksessa syklit ovat hyvin laajoja. Juuri ammatteja hakattiin kiviin ennen vanhaan paljon, sitten tuli aika jolloin käytäntö vähän muuttui ja niitä ei enää niin paljoa muistomerkeissä ilmoitettu. Nyt ammattien kaivertaminen on taas hitusen suositumpaa, Seppälä selventää.