Golanin kukkuloilla asuu kaksi kansaa

Syyrian ja Israelin rajalla sijaitsevat Golanin kukkulat ovat olleet suureksi osaksi Israelin hallussa vuodesta 1967. Alueen syyrialaisperäiset druusiasukkaat pitävät yhä tiukasti kiinni identiteetistään.

Ulkomaat
Nuori poika heiluttaa Syyrian lippua Golanin kukkuloilla.
Druusipoika heilutti Syyrian lippua Majdal Shams -kylän rajalla tämän vuoden helmikuussa.Atef Safadi / EPA

Majdal Shamsin kylän aukiolla liehuu Syyrian lippu. Miehillä on muhkeat viikset, mustat pussihousut ja valkoinen kartiomainen päähine. Monet mustamekkoisista naisista pitävät harsohuivia suunsa päällä. Mutta nuoriso on pukeutunut farkkuihin ja t-paitoihin. Majdal Shams on Israelin suurin syyrialaisperäisten druusien asuttama kylä Golanin kukkuloilla, jonka Israel valtasi Syyrialta vuoden 1967 sodassa.

Omenaviljelijä Hayel Abu Jabal syntyi kylässä 1942 eli ennen Israelin perustamista. Hän kertoo perheensä asuneen alueella vuosisadan ajan.

– Olen arabialais-syyrialainen, miehitetyn Golanin asukas, Abu Jabal kuvailee identiteettiään. Kun Israel miehitti Golanin kukkulat, viranomaiset kehottivat druuseja ottamaan Israelin kansalaisuuden. Abu Jabal kieltäytyi – kuten suurin osa miehitetyn alueen asukkaista.

– Golan on syyrialainen alue, Abu Jabal toteaa.

Hän toivoo, että voisi jonakin päivänä kävellä sukulaistensa luo laakson toiselle puolelle, joka on nyt demilitarisoitu vyöhyke Israelin ja Syyrian välissä.

– Tiedän, että Israelin taloustilanne on paljon parempi ja demokratia on Syyriassa rajoitettua. Mutta rakastan maatani! Jos äitisi on sairas, jätätkö hänet? Abu Jabal vetoaa.

Buqat’an druusikylässä asuva sheikki Hussam ajattelee samoin.

– Haluan mennä Syyriaan, se on maani – tämä on Syyrialle kuuluva miehitetty alue, hän sanoo.

– Jos Golan palautetaan Syyrialle, Israelin puolelle menevät nuoret ihmiset, jotka ovat opiskelleet Israelin yliopistoissa – sekä kätyrit.

Häntä ei huolestuta Syyrian diktatuuri.

– Ei Israelissakaan ole demokratiaa, se on demokratiaa ainoastaan juutalaisille. Työpaikan saa helpommin juutalainen, kibbutseja saa laajentaa mutta druusikylissä on vaikeaa rakentaa, sheikki Hussam selittää.

Siirtokuntalaisia vai laillisia asukkaita?

Noin puolet Israelin puoleisen Golanin asukkaista on druuseja, puolet muualta muuttaneita israelilaisia. Maanviljelijä Zohar Efraim muutti Etelä-Golanille hieman valtauksen jälkeen vuonna 1969.

– Aina muutaman vuoden välein kuulee puhetta Golanin palauttamisesta ja siitä tullaan puhumaan myös lastenlasteni eläessä, Efraim uskoo.

Hän on juuri investoinut 3 miljoonaa sekeliä hedelmäpuutarhansa kunnostukseen. Hän kasvattaa manteleita, mangoja, päärynöitä ja kirsikoita.

– Olemme täällä, emmekä halua antaa maata takaisin. Emme usko että palauttaminen tulee tapahtumaan lähiaikoina. Ja mitä vikaa tällaisessa rauhassa on? Meillähän on Golan! Efraim sanoo huvittuneena.

Viininviljely kukoistaa Golanilla

Viininviljelijä Tal Pelter aloitti putiikkiviinien valmistamisen Golanilla 2002 ja muutti Merom Golanin kibbutsille kaksi vuotta myöhemmin. Golan on yli tuhat metriä meren pinnan yläpuolella ja maaperä on vulkaanista, joten se soveltuu hyvin viininviljelyyn. Pelterin perheyritys valmistaa 85 000 pulloa viiniä vuodessa eli se on yksi Golanin suurimmista pientiloista.

– Tulin tänne, koska mielestäni tämä on yksi Israelin koskemattomimmista alueista. Täällä ei asu kovin paljon ihmisiä ja täällä on rauhallista, paljon luontoa, Pelter selittää.

Hän ei koe olevansa väärässä paikassa väärään aikaan.

– Golan kuuluu Israelille valtion päätöksellä, joten siitä ei kiistellä. Joten Israelin lain mukaan olemiseni täällä on sama kuin israelilaisella Tel Avivissa tai missä tahansa muualla Israelissa.

Hän ei pelkää investoida Golanille, sillä hän ei usko, että Golan luovutetaan Syyrialle.

– Mutta en voi pelätä rauhaa – jos se tulee, se tulee. Mutta uskon että rauha saavutetaan eri ehdoilla. Lyhyen elämänkokemukseni mukaan Lähi-idässä täytyy olla erittäin, erittäin kärsivällinen, Pelter sanoo vaisusti hymyillen.

"Vuohet syypäitä rajaloukkauksiin"

Israel valtasi yli tuhannen neliökilometrin alueen, Golanin kukkulat, vuoden 1967 sodassa Syyrialta. Vuoden 1973 Jom Kippur -sodan jälkeen YK:n aloitteesta Golanille perustettiin joukkojen erottamisvyöhyke, jota rauhanturvaajat valvovat edelleen.

Israel liitti Golanin parlamentin päätöksellä 1981 osaksi Israelia ja siellä vallitsee Israelin lainsäädäntö. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi liittämisen laittomana.

Israelin ja Syyrian välistä rajaa pidetään rauhallisena, vaikka pieniä rajaloukkauksia sattuu lähes päivittäin.

– Kutsumme niitä paimenloukkauksiksi, eli Syyrian puolelta vuohi tai lammas harhailee Israelin puolelle, sanoo YK:n UNDOF joukkojen tiedottaja, majuri Alexander Unterweger.

Suurin haaste ei olekaan sotilaallinen, vaan väestöpoliittinen: Syyrian puoleisen Golanin väestö on lähes kymmenkertaistunut 30 vuodessa.

– Koska väestö on lisääntynyt, Syyrian puolella tehdään paljon erilaisia maatalous-, tie-, kylähankkeita, ja monet niistä ovat hyvin lähellä rajaa, koska vesivarannot ovat siellä. Tämä hermostuttaa sekä meitä että israelilaisia, Unterweger kertoo.

Juuri vedensaannin turvaaminen on Israelin intresseissä. Noin kolmasosa Israelin vedestä saadaan Genesaretjärvestä, ja suurin osa sen vedestä tulee Golanilta.

– Teknisesti on mahdollista, että Syyria katkaisee vedenjakelun, myöntää Kobi Laufer Golanin vesiyhdistyksestä. Hänen mielestään on huolestuttavaa, että Syyria on rakentanut patoja kahdelle Jordanjoen yläjuoksulle, joten Jordanialle jää entistä vähemmän vettä.

– Jos he tekevät näin ystävällisille naapureille – mitä he voivat tehdä meille? Laufer kysyy.

Syyrian ja Iranin liittolaisuus varjostaa

Israel väittää, että Syyrian rajalla liikkuu muutakin kuin laiduneläimiä. Huhtikuussa Israel väitti, että Syyria olisi kuljettanut Scud-ohjuksia Hizbollah-järjestölle Libanoniin. Scud-ohjusten kantama on jopa 700kilometriä – eli ne yltäisivät lähes kaikkialle Israeliin. Mutta erityisesti Yhdysvaltojen tiedustelulähteiden kyseisiä ohjuksia ei ole liikkunut rajojen yli, vaikka Hizbollah onkin varustautunut muuten.

– En usko, että suora hyökkäys tulee Syyrian puolelta, sillä Israelin pelote rajalla on niin suuri, sanoo Golanin prikaatin reservin kenraali Kobi Marom Hermon-vuorella, josta näkyy hyvällä säällä Damaskokseen saakka.

– Onko rauhansopimus Syyrian kanssa Israelin intresseissä? Mielestäni kyllä, sillä jos saamme Syyrian tulemaan tämän rajajoen yli ja luomaan uuden suhteen Israelin, Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön kanssa ja jättämään ainutlaatuisen suhteensa Iranin kanssa, Marom sanoo. Hänen mielestään vetäytyminen Golanilta olisi liian suuri riski niin kauan kuin Syyria on Iranin liittolainen.

Toukokuun puolessa välissä liikkui tietoja, joiden mukaan Israelin presidentti Shimon Peres olisi tarjonnut venäläisten välityksellä Syyrialle Golania, jos Syyria katkaisee suhteensa Iraniin. Syyrian presidentti Bashar al-Assad vastasi, ettei usko, että Israel tekee töitä rauhan eteen, joten neuvotteluista ei ole hyötyä.

Salaisia epäsuoria Israelin ja Syyrian välisiä neuvotteluja käytiin Turkin välityksellä vielä joulukuussa 2008. Sitten Israel hyökkäsi Gazaan ja neuvottelut katkesivat. Molemminpuolinen epäluulo on tehnyt neuvottelujen aloittamisen äärimmäisen vaikeaksi, ellei mahdottomaksi.

Epävirallista keskustelua sen sijaan viritellään. Toukokuun puolivälissä aloitti uusi lännessä asuvien syyrialaisten sekä israelilaisten välinen keskustelufoorumi, onemideast.org. Bloggaajat, tutkijat, toimittajat ja asiantuntijat esittävät vastakkaisia mielipiteitä rauhan mahdollisuuksia – tosin nimettömänä.

Lähteet: YLE Uutiset / Sanna Negus, Golan