Heinävaaran kylänselällä on tilaa katseelle

Pohjois-Karjalan vaarakylät ovat yksi kansallismaisemiemme muoto. Heinävaaran pieni kylä noin 20 kilometriä Joensuusta itään edustaa oivasti tätä maisematyyppiä.

Heinävaara, Joensuu
Heinävaaran seurojentalo.
YLE / Siru Päivinen

Kylän runkona oleva Tohmajärven vanha maantie on peräisin jo 1600-luvulta, ja vanhimmat rakennuksetkin periytyvät 1700-luvun puolelta.

Historiaan nojaa myös kyläläisten tuore koru keskellä koivikkoa; talkoilla pystyyn nostettu tsasouna on ekumeniaa arkisimmillaan.

- Tsasouna vihittiin elokuussa 2001, ja se on talkootyön ja Leader-rahoituksen onnellinen lopputulema. Sen sijainti tässä meidän pihakoivikossa on luonteva; lähes näillä sijoilla on seissyt tsasouna menneinä aikoinakin, kertoo Koljolan tilan emäntä Pirkko Koljonen.

Heinävaaran tsasouna on paitsi paikallisten, myös ohikulkijoiden käytettävissä. Sen oven saa hakemallaan avaimella avata niin ortodoksi, kuin muun uskontokunnan edustajakin.

- Olemme tehneet tämän paikaksi, jossa saa pysähtyä ajattelemaan ja olemaan rauhassa. Jokaisella on elämässä aikoja ja hetkiä, jolloin kaipaa turvaa ja suojaa; paikkaa omille tunnoilleen ja ajatuksilleen. Olkoon tämä meidän tsasounamme yksi niistä turvasatamista tässä maailman myllerryksessä, toivoo tunnelmallista pientä hirsirakennusta esittelevä Koljonen.

Koljosten tilalla on biosfäärialue, jota vuohet pitävät luomuleikkureina avoinna, sekä oikeata luomupeltoa hehtaareittain. Lisäksi tilalla kasvaa masikkaa, ja metsää, joten työtä riittää koko vuodenkierrolle.

- Minun mielenmaisemaani on Heinävaaran talvi. Kun pakkaset oikein paukkuvat, me elämme täällä niin kuin sokerihuurretussa postikortissa, Pirkko Koljonen hymyilee.

Maitotiloja Heinävaarassa on enää yksi, ja senkin tie tuntuu olevan kohti väljempiä peltoaukeita. Asukkaita kylältä löytyy tuhatkunta, kesäaikaan kylänraittia vilkastuttavat lomalaiset. Naistenviikolla väki kokoontuu seurojentalolle kesäkahvioon ja kirppikselle.

Kylänselkä ja uusi asutus

Heinävaara luokitellaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kylän peltoja ei haluttu kaavoittaa omakotitalotonteiksi miten sattuu, vaan uudisasutus on pääosin ohjattu alemmas kohti Ilomantsintietä ja kyläkauppaa.

- Aikanaan rautatien rakentamisen aikoihin täällä oli monta kauppaa, ja maidonlähettäjiä oli meidänkin maitolaiturilta viisi. Nyt kauppoja on jäljellä yksi, mutta se tuntuu sentään olevan aivan voimissaan. Kouluhan meillä onkin uusi ja hieno, mutta kirjasto ei enää palvele kesäisin ja pankin konttorin menetimme äskettäin, kertoo yhtä kylän kantatiloista asuttava Esko Piipponen.

Seurojentalolla käy kesäisenä päivänä vilske. Kesäkahviosta ostetaan kahvia ja kahvileipää, ja marttojen pystyyn pistämä kirpputori on täyttänyt talon salin. Perennat löytävät uusia, onnellisia omistajia, tarjolla olleet kuunliljat tuntuvat matkaavan useampaan kotiin.

Matka takaisin kohti Joensuuta käy verkalleen. Maisemaa tekee mieli vilkuilla rauhassa, katsella huviloita ja vanhoja kauniita maalaistaloja peltojen reunamilla. Lehmät laiduntavat kiireettöminä jyrkän Kolittajanmäen päällä olevalla laitumellaan, ja pienet pyöräilijät kurkivat kulkijaa kotipihan suojista. Kesäpäivä Heinävaaran korkeudessa jatkuu.

Lähteet: YLE Pohjois-Karjala / Siru Päivinen