Lomaterveiset kulkevat kortilla yhä harvemmin

Perinteisten postikorttien lähettäminen lomamatkoilta on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin. Kesäkuulumiset kulkevat reaaliajassa kännykän teksti- ja kuvaviesteinä tai sosiaalisen median tilapäivityksinä. Kokonaan kortti ei kuitenkaan ole katoamassa.

postikortit
YLE / Jouni Koutonen

Seppo Louhivuori lähetti juuri päättyneellä kesälomallaan peräti nelisenkymmentä postikorttia, mutta hän lieneekin erikoistapaus. Postikorttiyhdistys Apollon turkulainen aktiivi on innokas korttien keräilijä, ja tietenkin myös niiden lähettäjä.

Sähköisen viestinnän yleistymisen ohella moni muukin asia on yhteiskunnassa muuttunut.

– Ensinnäkin kortteja on aika vaikea oikeastaan löytää! Ja vielä vaikeampaa on löytää postikonttori tai postilaatikko, minne sen jättää. Kyllä postikortit varmasti tulevat aika monesti laukussa takaisin ja jäävät lähettämättä. Moni varmasti lähettäisi enemmän, jos se olisi pikkuisen helpompaa, pohtii Louhivuori pilke silmässä tavallisten turistien vähenevää intoa korttien lähettämiseen.

Postilla ei ole tarkkoja lukuja lomakaudella lähetettävistä korteista, mutta näppituntuma sielläkin on, että luukku kolisee entistä harvemmin.

– Valitettavasti meillä ei ole kerättyä tilastotietoa kesän korttivolyymeistä. Keräämme tietoa isoista sesongeista kuten joulusta, ystävänpäivästä ja pääsiäisestä. Kesästä ei ole faktatietoa. Mutta kyllähän kesäkorttien määrä on varmaan selkeästi vähentynyt. Varsinkin kotimaasta lähetetään lomalla vähemmän kortteja. Sen sijaan päivitetään statuksia Facebookissa tai lähetetään tekstiviestejä, toteaa Itellan liiketoimintajohtaja Rita Sadinkangas.

Sama myönnetään Suomen suurimpiin korttivalmistajiin kuuluvasta Karto Oy:stä. Tuotejohtaja Eija Watian mukaan uuden ja vanhan ajan viestintävälineet voivat kuitenkin täydentää toisiaan mukavasti.

– Kyllä meillä on haastetta kilpailla sähköisten välineiden kanssa. Nehän eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia. Mutta tietysti Facebookin kanssa pysyy tosi online-yhteydessä, tietää mitä kenenkin ruokalautasella on milloinkin vaikka Samoksella. Sähköinen viesti vain häviää helposti eikä siihen palata, mutta kortti ehkä ilahduttaa kauemmin. Jääkaapin ovessa katsellaan useampikin viikko, miten ystävät ovat maailmalta muistaneet, toteaa Watia.

Korttien muututtava muodin mukana

Maisema- ja paikkakuntakortit eivät ehkä kioskien ikkunoissa koreile enää entisaikojen malliin, mutta niitä kyllä edelleen valmistetaan. Esimerkiksi jyväskyläläisen Karton valikoimiin kuuluu satoja malleja etelästä pohjoiseen.

– Kaikki suurimmat kaupungit löytyvät, ja myös pienemmät, matkailun kannalta kiinnostavat paikkakunnat on kartoitettu. Uusia malleja tulee joka kaupunkiin vuosittain. Myös maata laajemmin kattavia Suomi - Finland -kortteja valmistetaan edelleen etupäässä ulkomaalaisille: mansikoita, sauna-aiheita, järvimaisemia... Heinä-elokuussahan on paljon eurooppalaisia matkailijoita liikkeellä. He ostavat kyllä porokortin jo Helsingistä, että malliston voi pitää siellä esillä, nauraa tuotejohtaja Eija Watia.

Postikorttien uusiminen on jatkuvasti pyörivä rumba, sillä kuva kielii nopeasti ajankohdan, jolloin se on otettu.

– Ajankohtaisuus painottuu, katukuva muuttuu aina hieman, ja tietenkin on remontit, että jos on kirkolla huppu päällä, niin sinne ei voi silloin mennä kuvaamaan. Mielenkiinnon kohteetkin hieman vaihtelevat. Eikä saa vanhoja autoja olla, meillä on moni nauranut, että auton mallistakin jo näkyy, miltä vuodelta kortti on! Pitää olla ihmisillä vaatteet lähinnä siltä vuodelta, että ei voi monen vuoden takaisia kuvia käyttää. Sitä ei välttämättä uskoisi, mutta kun katsoo niitä kuvia, niin huomaa, että aha, tuo on jo vanhan mallinen auto ja vanhan näköiset vaatteet, valottaa Eija Watia.

Sama pätee myös talven lomasesonkiin, sillä laskettelukeskuksista lähetetään mielellään humoristisia "sukset ristissä" -kortteja, ja tiuhaan vaihtuva lasketteluasujen muoti pitää kuvaajat kiireisinä.

Postissa puolestaan on havaittu päinvastainenkin trendi, sillä etenkin nuorten keskuudessa on virinnyt pienoinen nostagian kaipuu. Kuten vaatteissakin vintage saattaa olla kuuminta hottia, on 1950-60 -lukujen tyylisille korteillekin kysyntää - ainakin pienimuotoista.

– On tullut selkeästi viestejä meillekin päin, että nuoret kaipaavat sellaisia vanhanaikaisia kortteja. Ihan 60-luvulla lähetettyjen korttien tapaisia, joissa saattaa olla joku pieni paikkakunta soputeltan kera tai vanhoja autoja ja muuta vanhaa rekvisiittaa. Sellaisilla halutaan ilahduttaa ystäviä, kertoo liiketoimintajohtaja Rita Sadinkangas Itellasta.

Postikorttimaisema kylpee aina auringossa

Käsinkirjoitettu ja laatikkoon kiikutettu kortti saattaakin ilahduttaa saajaansa nykymaailmassa kaksin verroin entistä enemmän, sillä se on niin Sadinkankaan kuin Watiankin mielestä pikaisesti näppäiltyä tekstaria tai statuspäivitystä persoonallisempi tervehdys.

Myös Seppo Louhivuori on samoilla linjoilla, ja vinkkaakin lomaterveisten lähettäjää valitsemaan kortin ajatuksella.

– Parasta on mielestäni, että kortti on lähettäjänsä tai sen saajan näköinen. Eli jos se on paikkakuntakortti, niin vaikka saajan syntymäpaikkakunta tai asuinpaikka. Tai sitten voi olla aihekortti, vaikkapa saajan koiran tai kissan näköinen kortti, eläinkortithan ovat erittäin suosittuja! Kekseliäs voi olla lähettämisessä, ei ole mitään rajoja, mikä se aihe on, opastaa Louhivuori.

Yksi asia on varmaa: kesäisestä postikortista ei synkkää maisemaa eikä nyrpeitä naamoja löydä.

– Postikortissa on auringon aina paistettava! Korttihan ilahduttaa ja tuo hyvää mieltä, aurinkoisia terveisiä lähetetään. Vaikka vettä sataisi, niin aurinko paistaa siellä pilvien takana, linjaa Eija Watia Kartolta.

Lähetätkö sinä lomamatkoilta postikortteja, tai saatko niitä paljon sukulaisilta ja tuttavilta? Lämmittääkö kortti enemmän mieltä kuin Facebook-viesti?

Kerro mukavia korttimuistoja alla olevalla kommentointilomakkeella!

Lähteet: YLE Turku