Hyppää sisältöön

Mökkihelsinkiläiset täyttävät kesällä Helsingin

Karistaessaan pääkaupungin tomut jaloistaan suuntaavat monet helsinkiläiset mökille – Helsinkiin! Talvisaikaan Taivassalossa sijaitseva Helsinki on kuuden asukkaan uinuva kylä, mutta kesäisin sen väkimäärä moninkertaistuu.

Kuva: Jouni Koutonen / Yle

Alkukesän tunnelma vehreässä Helsingissä on vielä uinuva, mutta juhannuksen jälkeen meno kylänraitilla vilkastuu.

– Kyllä täällä elämää on, se on tietenkin itse järjestettyä se elämä! Mutta jos talvisaikaan katsoo ulos ikkunasta, ei täällä paljoa ole liikennettä. Kesällä on vilkasta sekä merellä että maantiellä, naurahtaa Anneli Salminen.

Linnunlaulun peittää ajoittain Pyörilän tilan sahalta kuuluva ujellus. Terä laulaa mökkiläisten puita pienemmiksi.

– Se on mukava avustaa mökkiläisiä, mukavia ihmisiä kaikki! Aika kuluu jutellessa ja yritetään palvella kesäasukkaita kaikin muodoin, klapeja ja kaikennäköistä kuljetusta... Mennään panemaan vaikka sauna lämpiämään, jos joku tarvitsee! Pääkaupungista tulee kymmeniä mökkiläisiä aina viikonvaihteessa, on hieno tulla Helsingistä Helsinkiin, kuvailee Markku Salminen.

Yötön yö ei ole työtön

Salmiset ovat jääneet jo eläkkeelle oman maaseutumatkailuyrityksen pyörittämisestä, mutta he auttavat tytärtään Maaritia Pyörilän tilan askareissa.

– Kun yhden kulman saa maalattua, saa toisesta aloittaa! Koko ajan saisi jotain olla tosiaan tekemässä. Jos nurkat kauheasti repsottaa, kyllä ihmisetkin hiljalleen häipyy eivätkä tule enää takaisin, pohtii Maarit Salminen.

Yöttömän yön aikaan ei Maarit Salminenkaan meinaa ehtiä päätä tyynyyn kallistaa.

– Juhannuksesta alkaa aika monella loma, että sitten on kuhinaa! Saa painaa aamusta iltaan; se on tietenkin suhteellinen käsite. Tämä on siitä hyvä homma, että saan itse päättää, kuinka pitkää päivää teen, mutta kun mökkiläiset tarvitsevat polttopuita ja kuljetusapua, niin silloin tehdään pidempää päivää ja talvella hiukan lataillaan akkuja!

Postin ja pirtun tärkeä tuontisatama

Kyläläisten kertoman mukaan nimi Helsinki periytyy ruotsalaisten maihinnousupaikkaa tarkoittavasta sanasta. Kun länsirannikolta pakkosiirrettiin ihmisiä asuttamaan Vantaanjoen suistoa, veivät he nimen mukaan tämänhetkiseen pääkaupunkiin. Nimen etymologiasta lienee muitakin tulkintoja.

Helsingin kylää halkova hiekkatie on suojeltu, sillä sitä pitkin on aikoinaan kaikki posti saapunut maailmalta Suomeen. Kuninkaallinen Suuri Postitie oli merkittävä valtaväylä, jota Taivassalossa on jäljellä pieni kappale postilaitureineen.

Myöhemmin Helsinginranta on ollut myös pimeän viinan maihinnousupaikka. Virkavallan yllättämien salakuljettajien "torpedoja" lienee vieläkin meren pohjassa, ja pirturalli pyöri Anneli Salmisen mukaan vanhalla postitiellä pitkään.

– Vielä 1970-luvun alussa yötiseen aikaan kuului kuorma-autojen ääni, eikä pitänyt mitään liikennettä olla, että todennäköisesti se liittyi pirtun salakuljetukseen!