1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ilmiöt

Meijeri ja maitolaituri yhteistyössä

Maitolaiturit ovat monin paikoin kokeneet melkoista renessanssia. Jos tienposkessa ei ole vanhaa tonkkalaituria, niin rakennetaan tai ostetaan uusi. Tohmajärven Akkalan kylän vanha maitolaituri sai kunnostusta varten sponsorikseen Kiteen Meijerin.

Maitolaituri on vuosikymmenten myötä kallistunut pahasti. Kuva: Pekka Sivukari / Yle

Vireä Tohmajärven Akkalan kylä sijaitsee kuutisen kilometriä Tohmajärven keskustasta Tohmajärvi – Kitee tien varrella. Samaisen tien poskessa seisoo myös vanha puinen maitolaituri.  Kyläläiset ovat ottaneet sen omakseen ja lähteneet kunnostamaan kylävanhusta.

Koska kunnostamisen arveltiin maksavan tarvikkeiden osalta jonkin verran, otettiin yhteyttä Kiteen Meijerin toimitusjohtajaan Seija Liimattaan, joka oitis lämpeni ajatukselle:

- Ei ollut mielessä pienintäkään ajatusta, ettemme lähtisi mukaan kunnostushankkeeseen. Liittyyhän maitolaituritoiminta oleellisesti myös meijerin historiaan.

- Käytännössä sponsorointi tarkoittaa sitä, että meijeri antaa varoja tarvikkeisiin ja kyläläiset itse tekevät työn. Meijeri saa maitolaiturista myös ilmaisen mainospaikan, kertoo Liimatta.

Ei ollut mielessä pienintäkään ajatusta, ettemme lähtisi mukaan kunnostushankkeeseen

Seija Liimatta

Kyläläiset tarttuivat heti kunnostustoimiin

Akkalan kylällä ei kauan nokka tuhissut, kun kunnostustyöt pantiin vireille. Käytännön työstä ovat vastanneet varsinkin Jorma Sissonen ja Veijo Karttunen. Jorma Karttunen sanoo, ettei ole kyse isoista rahoista:

- Maitolaiturin oikaisu, panelointi ja maalaus maksanevat muutaman sata euroa.

- On hienoa, että meijeri on mukana hankkeessa. Näinhän maaseudulla on ennekin talkoohengessä toimittu, kertoo Sissonen.

Maitolaiturin rakentaminen vaati paperityötä

Akkalan kylällä kunnostettava maitolaiturin vaikutuspiirissä maantien tuntumassa ovat asuneet veljekset Ilmari, Viljo ja Martti Rautiainen. Tilan tuottama maito toimitettiin juuri tuolle  maitolaiturille.

Ilmari Rautiainen haki Tie- ja Vesirakennuslaitokselta lupaa maitolaiturin rakentamiseen 1.1.1969. Saman vuoden syksyllä tuli ehdoilla täsmennetty päätös:

  • piirikonttori rakentaa laiturin
  • tilaaja sitoutuu suorittamaan maitolaituritasanteen todelliset kustannukset
  • laituria on pidettävä ulkoasultaan moitteettomassa kunnossa, ympäristö vapaana jätteistä ja seisottamislevennys tasaisena ja hyvin sorastettuna, sekä talvella aurauskelpoisen sikäli, kuin laituria silloin käytetään.

Kun piirikonttori sai maitolaiturin tehtyä valmiiksi, seurasi vielä katselmus ja lopulliset paperityöt.

 (Ennen vuotta 1969 maitolaituri sijaitsi vanhan tien varrella. Uuden tien rakentamisen myötä se siirrettiin nykyiselle paikalle. kertoo Anna, tilan perillinen.)

Sääolot kiihdyttivät maitolaitureiden rakentamista

Maitolaitureita alettiin rakentamaan Suomessa maatalouden kasvamisen myötä. Ne yleistyvät varsinkin pian sotien jälkeen. Maitolaitureita tarvittiin suojaaman tonkkia auringon kuumuudelta ja talven kylmältä. Ne ovat myös olleet epävirallisia ilmoitustauluja ja kokoontumispaikkoja.

Maitolaiturit ovat myös olleet hyviä maamerkkejä, kun vieraita on opastettu taloon: "Ensimmäinen laituri vasemmalla ja sen jälkeen käännyt oikealle..."

Maitolaitureista luovuttiin 1970-luvulla, kun tilasäiliöt yleistyivät. Tuolloin maitolaiturit alkoivat imeä maitoa suoraan tilatankeista.

Akkalan kylän kunnostettavalle laiturille Rautiaiset toimittivat viimeiset tonkat keväällä 1988, jolloin tilan karjasta luovuttiin.