Tuulihaukkojen levinneisyys ja kanta kiinnostaa tutkijoita

Tuulihaukka on pieni jalohaukka, jonka tunnistaa ruskeista höyhenistä ja tavasta lekutella siipiään taivaalla. Tuulihaukkojen määrä on lisääntynyt viime vuosina Suomessa. Nyt niitä seurataan myös Etelä-Savossa.

linnut
Tuulihaukan poikanen.
YLE

Ville Vasko Turun yliopiston biologian laitokselta asetti lintututkijoiden kanssa yhteistyössä viime kesänä 85 koirastuulihaukalle selkäreput, joissa on pieni GPS-valopaikannin. Paikantimen on määrä kertoa, mihin lintu on muuttanut talveksi Suomesta.

Vuosi on kulunut ja nyt yritetään selvittää, ovatko linnut palanneet kesäksi takaisin Suomeen.

- Nehän hajoavat palatessaan ympäri Suomea ja voivat mennä myös Suomen rajojen ulkopuolelle pesimään. Pitäisi kiikaroida, näkyykö tuulihaukoissa siipimerkkiä. Jos tämä näkyy, niin havainnosta pitää ilmoittaa Helsingin Yliopiston rengastustoimistoon, toteaa Mikko Hakanen Oriolus ry:n petolinturengastajista.

Pelkkä ilmoittaminen ei tietenkään vielä riitä tutkimuksen avuksi. Lintututkijoiden on vielä onnistuttava nappaamaan tuulihaukka kiinni ja saatava siltä selkäreppu pois.

- Vasta sitten saadaan selville missä lintu on talven aikana liikkunut. Tuulihaukathan ovat voineet liikkua esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Euroopassa ja niin edelleen.

Tuulihaukka metsästää aavoilla alueilla

Tuulihaukka on ollut jo tovin runsastuva laji Suomessa. Mikko Hakanen epäilee ihmisten auttaneen tässä kehityksessä. Tuulihaukoille on rakennettu pönttöjä, joissa haukkojen pesintä onnistuu paremmin kuin luonnonpesissä.

Muitakin syitä on. Esimerkiksi Etelä-Savo kelpaa tuulihaukalle maaston puolesta, koska se on pelto- ja vesieläin. Se saalistaa pääasiallisesti avoimella maastolla.

- Myyrä on tuulihaukan perusravintoa. Tänä vuonna myyriä ei ole kuitenkaan ollut Savossa nimeksikään. Tällöin sisiliskot, koppakuoriaiset ja kaikki ötökät kelpaavat linnulle ravinnoksi. Tuulihaukka on todella tehokas saalistamaan, Hakanen kehuu.

Tuulihaukka on varsin pienikokoinen lintu, joten se ei pysty saalistamaan kovinkaan paljon itseään isompaa ravintoa. Painoa haukalla on alta 300 gramman ja pesä johon ravinto pitäisi viedä, sijaitsee parhaimmillaan useamman kilometrin päässä. Siksi esimerkiksi hyönteiset kelpaavat tuulihaukalle paremman puutteessa.

Pääravintoa hyönteiset eivät silti korvaa. Myyräkadon vaikutukset näkyvät selkeimmin Hakasen mukaan linnun lisääntymisessä.

- On kieltämättä jännittävää, että haukka pystyy pesimään sellaisinakin aikoina, kun myyriä on niukemmin ravintona. Poikasia syntyy silloin vaan vähemmän.

Tuulihaukkaseurantaan voi osallistua kuka tahansa

Koirastuulihaukat merkattiin vuosi sitten näkyvällä siipimerkillä, jotta lintu voitaisiin paikantaa usean sadan metrin päästä. Lintujen seurantaan voi osallistua kuka tahansa, ja havainnoista toivotaankin ilmoituksia. Havainnot merkityistä tuulihaukoista voi ilmoittaa Helsingin Yliopiston rengastustoimistoon ja lintuhavaintosivusto Tiiraan.

Tiira on periaatteessa helppo tunnistaa, mutta aloittelevalle lintubongarille ei olisi Hakasen mukaan pahitteeksi hankkia kiikareita. Kotiläksytkin kannattaa lukea ennen kuin ryhtyy ilmoittelemaan havainnoistaan.

- Melkein suosittelisin ostamaan myös lintuoppaan, josta voi tarkistaa miltä tuulihaukka näyttää. Tuulihaukan kun sotkee kuitenkin aika helposti esimerkiksi nuolihaukkaan, Hakanen naurahtaa.