1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Blogit

Kari Haakana: Mestari ja merkityksetön määräys

Korkeimman oikeuden Jussi Halla-aholle langettama tuomio on paitsi ammattilaistrollin ja -marttyyrin riemuvoitto, myös kuvaava osoitus maailman muuttumisesta.

Kuva: Olli Sulopuisto

Korkein oikeus langetti (siirryt toiseen palveluun) kansanedustajalle sakkotuomion lisäksi velvoitteen “poistaa yleisön saatavilta” eli blogikirjoituksestaan (siirryt toiseen palveluun) ne osat, jotka tuomioistuin katsoi lainvastaisiksi.

Oikeuden päätös on epäilemättä lain mukainen, mutta internet-ajan arkijärkeen se ei oikein mahdu.

Lainkohta, jonka perusteella poistomääräys on annettu, on ajalta ennen internetiä. Idea laissa lienee se, että lainvastaiseksi tulkittua aineistoa ei saa pitää saatavilla.

Analogisena aikana saatavilla pitäminen on tarkoittanut lehden tai kirjan myymistä ja päätös on ollut suhtellisen helppo panna täytäntöön: takavarikoidaan ja tuhotaan lehden tai kirjan painos ja tulevissa painoksissa lainvastaiset kohdat on poistettu.

Tunnetuin esimerkki tästä Suomessa lienee Hannu Salaman Juhannustanssit-kirja, josta kuuluisan oikeudenkäynnin jälkeen julkaistiin uusi, sensuroitu painos.

Sen poistaminen yleisön saatavilta on käytännössä mahdotonta.

Internet-aikana painosta ei ole. Tekijää, tässä tapauksessa Halla-ahoa, voidaan toki velvoittaa muuttamaan kirjoitustaan, mutta maito on peruuttamattomasti maassa ja teksti kopioitu Halla-ahon seuraajien toimesta kymmenille palvelimille, aivan siltä varalta, että jotakin tällaista tapahtuu.

Halla-ahon teksti löytyy esimerkiksi useiden Mestarin seuraajien blogeista (siirryt toiseen palveluun) ja Pastebinistä (siirryt toiseen palveluun). Sen poistaminen yleisön saatavilta on käytännössä mahdotonta. Määräys on merkityksetön, ellei merkitykseksi katso jonkinlaista symboliarvoa.

Toinen jännittävä yksityiskohta on se, että useat tiedotusvälineet ovat julkaisseet Halla-ahon blogiinsa kirjoittamat ja laittomiksi tuomitut lauseet uudestaan sellaisinaan.

Tiedotusvälineille on siis uutistoiminnassa sallittua se, mikä Halla-aholle on blogiympäristössä kiellettyä.

Jos Halla-ahon kirjoittamat lauseet ovat herjaavia, häpäiseviä, kansanryhmää panettelevia ja solvaavia sekä omiaan herättämään suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja mahdollisesti jopa vihaa niiden kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan, eikö näin pitäisi olla myös tiedotusvälineiden julkaistessa nämä samat lauseet?

Ja miten Korkein oikeus voi verkossa julkaista tekstin, jossa moneen kertaan toistetaan loukkaaviksi tulkitut lauseet?

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö