Väkirikkaat Aasian maat kurkottavat kohti Afrikan luonnonvaroja

Ulkomaisten omistamia maatiloja nousee ympäri Afrikkaa. Ulkomaat tuovat pääomaa, mutta tekevät usein paikallisille epäedullisia sopimuksia.

luonto
Viljeltyä maata Etelä-Afrikassa.
Maatila Etelä-Afrikassa.Jon Hrusa / EPA

Kiina, Malesia, Singapore ja Bangladesh sekä lukuisat muut maat sijoittavat miljardeja dollareja Afrikkaan. Kriitikot kutsuvat ilmiötä uudeksi kamppailuksi Afrikasta, viitaten eurooppalaisten kolonisaatioryntäykseen 1800-luvulla.

Afrikassa on noin 60 prosenttia maan viljelemättömästä, mutta viljelykelpoisesta maasta. Tämä tekee maanosasta tärkeän voimavaran kansainvälisessä ponnistelussa yrittää ruokkia maapallon kasvava väestö.

Tulevassa Rio +20- huippukokouksessa noussee esiin huoli Afrikan niin sanotuista maakaappauksista. Afrikan maat ovat tehneet sopimuksia pääasiassa yksityisten yritysten kanssa - osa on aasialaisfirmoja, jotka etsivät mahdollisuuksia tarjota ruokaa jatkuvasti kasvavalle väestölle, eurooppalaiset yritykset puolestaan haluavat tuottaa biopolttoaineita.

Bangladeshin hallinto tukee sopimuksia voidakseen tarjota ruokaa maan 150 miljoonalle ihmiselle, koska sen oma viljelysmaa on jäämässä kasvavien kaupunkien ja teollisuuden alle. Bangladeshilaiset yritykset ovat tehneet sopimuksia Ugandan ja Tansanian kanssa kasvattaa riisiä.

Gambiassa puolestaan hallitus hylkäsi tarjotun sopimuksen sen jälkeen, kun vastaava maatalousprojekti sai osakseen valtavaa kritiikkiä Senegalissa.

Sopimukset ajavat paikalliset ahtaalle

Dramaattisin tapaus on tähän saakka ollut eteläkorealainen monialayhtiö Daewoo, joka suunnitteli kuuden miljardin dollarin projektin kasvattaa maissia ja palmuöljyä Madagaskarilla Belgian kokoisella alueella.

Viimeisimmät maakaupat Kameronissa ovat järkyttäviä. Maasta on maksettu ainoastaan 50 yhdysvaltain senttiä hehtaarilta vuodessa ja sopimusten kesto on jopa 99 vuotta.

Samuel Nguiffo Kameronin Ympäristö- ja kehityskeskuksesta.

Sopimus herätti julkista raivoa ja nostatti mielenosoituksia, jotka kaatoivat Madagaskarin entisen presidentin Marc Ravalomananan vuonna 2009. Sopimus hylättiin vallankaappauksessa, joka sai maan ajautumaan yhä jatkuvaan kriisiin.

Suuren mittaluokan kyseenalaiset sopimukset aiheuttavat usein konflikteja paikallisten asukkaiden kanssa ja nämä ongelmat ovat sopimusten suurimpia kompastuskiviä. Jotkut paikalliset yhteisöt siirretään asumaan toisaalle, osa valittaa siitä, että yhteisöt joutuvat kilpailemaan vedestä.

- Viimeisimmät maakaupat Kamerunissa ovat järkyttäviä niiden laajuuden, hinnan ja pituuden vuoksi - maasta on maksettu ainoastaan 50 yhdysvaltain senttiä hehtaarilta vuodessa ja sopimusten kesto on jopa 99 vuotta, totesi Samuel Nguiffo Kamerunin Ympäristö- ja kehityskeskuksesta.

Aktivistit: Afrikan tulisi tukea omia pienviljelijöitään

Kolumbian yliopiston kansainvälisten konfliktien ratkaisun keskuksen mukaan Liberiassa vastaavanlaiset kaupat voivat kattaa jopa puolet maan viljelykelpoisesta maa-alasta kutistaen viljelysmaata, jota paikalliset jokilaaksojen yhteisöt voivat hyödyntää.

Liberiassa puhkesi mellakoita vuonna 2009, kun maan hallinto sopi kaupasta malesialaisen Sime Darby -yhtiön kanssa istuttaa kumipuita ja palmuöljyplantaaseja. Presidentti Ellen Johnson Sirleaf joutui myöntämään, että 3 miljardin kauppa oli virhe.

Aktivistien mukaan päätöksentekoa suunnataan maatalousteollisuuteen, kun Afrikan maiden tulisi tukea niiden omia pienviljelijöitä paremmilla siemenillä tai laajennusmahdollisuuksilla.

YK:n elintarvike ja maatalousjärjestön mukaan Afrikan maataloustuotanto on alhaista, noin neljännes verrattuna maailman keskiarvoon. Vain 8,5 prosenttia viljelykelpoisesta maasta on viljelyskäytössä ja vain 5,4 prosenttia kastellaan.

Lähteet: AFP