Henriikka Tavi: Toivo

Voiko runoudella tai runoilulla elää tämän päivän Suomessa? Minkälaista työtä joutuu tekemään täysipäiväinen runoilija ja kuinka paljon hänen pitää kirjoitta runoja henkensä pitimiksi? Löytyykö runoille kylliksi lukijoita? Runoilija Henriikka Tavi päätti kokeilla asiaa ja aikoo julkaista vuonna 2012 kaikkiaan 12 runokokoelmaa, yhden kuukaudessa.

Henriikka Tavi (Kirjailija)
Toivo-kirjan kansikuva
Henriikka Tavin Toivo-kirjan kansiKustannusosakeyhtiö Teos

Omien laskelmiensa mukaan sen pitäisi riittää kapeaan leipään Suomessa vuonna 2012. Tämä 12 runokokoelman kirjoittaminen ja julkaiseminen yhden vuoden aikana on taiteellinen osa Henriikka Tavin väitöskirjatyötä, jota hän tekee Jyväskylän yliopistossa.

Henriikka Tavin aikaisempaan runouteen voi tutustua vaikkapa lukemalla hänen viimeisimmän, viime syksynä ilmestyneen kolmannen runokokoelman nimeltään Toivo. Sen on kustantanut Teos. Henriikka Tavi on syntynyt vuonna 1978 ja hänen esikoiskokoelmansa Esim. Esa vuodelta 2007 palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla vuoden parhaana esikoisteoksena. Kolmen runokokoelman lisäksi Henriikka Tavi on julkaissut kolme lastenkirjaa ja suomennoksia. Hän työskentelee myös runouteen erikoistuneen Tuli&Savu-lehden toimittajana.

Heti aluksi on sanottava, ettei Henriikka Tavi ole mikään hempeiden runojen tekijä. Hänen runonsa eivät varmasti houkuttele lemmenlurituksia kaipaavia tai luonnonidyllistä nauttivia lukijoita. Henriikka Tavi on ennen muuta kokeilija. Hän haluaa venyttää kieltä ja kokeilla kuinka erilaisia asioita sanoilla ja niiden toisenlaisella sijoittamisella kirjan sivuille voi ilmaista. Hän haluaa luoda tavallisille sanoille uusia merkityksiä yhdistelemällä niitä uudella tavalla. Hän oikeastaan leikkii lukijan kanssa ja houkuttelee tätä hylkäämään vanhat kaavat ja tavat. Tavi myös käyttää vanhaa luettelomaista lastenlorua runonsa tai oman lorunsa pohjana. Lastenloruilla opetettiin lapsia ennenvanhaa puhumaan ja muistamaan. Tavin uuden lorun tarkoitus lie myös muistaminen tai historian tapahtumien uusi tulkinta.

                                                Oli ennen onnettomat,

                                                onnettomista marsalkka,

                                                marsalkasta kansanvalta,

                                                kansanvallasta vapaus.

                                                Vapaudesta vapaussota,

                                                vapaussodasta kapina,

                                                kapinasta punakaarti,

                                                punakaartista porvari.

                                                Porvarista punalippu,

                                                punalipusta Lapua,

                                                Lapualta lumiaura,

                                                lumiaurasta luutnantti,

                                                luutnantista Länkipohja,

                                                Länkipohjasta plutoona,

                                                plutoonasta pataljoona,

                                                pataljoonasta kuolema.

                                                Oli ennen Lappeenranta,

                                                Lappeenrannasta lahtari,

                                                lahtarista rautakanki,

                                                rautakangesta kiwääri,

                                                kiwääristä väkijuoma,

                                                väkijuomasta jupakka,

                                                jupakasta korttipakka,

                                                korttipakasta kuolema.

Toivo-kokoelmassa on kolme osastoa, joista keskimmäinen on nimeltään Toivo. Tässä osastossa Henriikka Tavi koettelee runon ja runon lukijan rajoja. Se on myös kokoelman kokeellisin. Itse pidin enemmän kokoelman muista osastoista. Olen kai pohjimmiltani perinteisen runon lukija ja ystävä. En kaipaa isommin runon muodollisia ja topograafisia kokeiluja.

Kokoelman kolmas osasto koostuu runoista, jotka on nimetty jonkin perhosen mukaan. Kansallisen heräämisen aikaan Suomessa haluttiin nimetä kaikki mahdollinen Suomen kielellä. Voi syystä sanoa, että suomalaisilla tiedemiehillä ja naisilla on ollut viitseliäisyyttä ja taitoa suomenkielisiä nimiä keksittäessä. Tätä samaa viitseliäisyyttä kaivattaisiin myös tämän päivän nimien keksijöiltä. Mielestäni kovin suuria ponnistuksia eivät tehneet ne nimistöihmiset, jotka muuttivat Postin Itellaksi tai lääninhallituksen aluehallintovirastoksi ja ELY-keskukseksi. Puhumattakaan niistä hölmöistä, jotka ovat muuttaneet kauniit suomalaiset liike-elämän nimet lähes poikkeuksetta englanninkielisiksi. Kyllä olisi pitänyt kutsua runoilijat asialle. Hienot suomenkieliset perhosten nimet sopivat vaikka kehtolauluksi kuten kokoelman päätösrunossa.

                                                Kehtolaulu

                                                Kaapuyökkönen, kaakonpeitto,

                                                lounaanpeitto, korpivarjo,

                                                sinihuppu, savukaapu,

                                                tuhkakaapu, veljeskaapu,

                                                Pilkkayökkönen, surumittari,

                                                konnanmarja, usvamittari,

                                                humalayökkönen, sekokoisa,

                                                pikkuritari, isonokka.

                                                Kivimittari, patsashieta,

                                                rahamittari, sahahieta,

                                                rantahieta, hukkahieta,

                                                sudenperhonen, jänonvimma.

                                                Sysiyökkönen, synkkänopsa,

                                                kuutäplä, kiertokiitäjä,

                                                kiiltoyökkönen, kirjovaski.

                                                Lyijysuomu, kilpiruuni.

Parahimmat lukijat, Henriikka Tavi tekee uskaliaan kokeen, voiko runoilla elättää itsensä. Voitte saada asiasta jonkinlaisen käsityksen tutustumalla hänen viimeisimpään runokokoelmaan nimeltää Toivo. Runoja lukien sujuu suvikin sutjakammin.

Juha Pikkarainen