Venäjän verkossa: Tyyntä myrskyn edellä?

Pahaenteinen hiljaisuus vallitsee Venäjän mediassa. Kun tavallisesti vähäinenkään asia ei jää medialta huomaamatta, nyt venäläisille ei ole kerrottu sanaakaan kenraali Nikolai Makarovin Suomessa pitämästä puheesta. Odotellaanko virallista arviota, ja kuullaanko se tänään, kun Sauli Niinistö tapaa Vladimir Putinin Pietarissa?

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Neuvostoliiton edesmenneeltä johtajalta Nikita Hruštševilta kysyttiin hänen Amerikan-matkansa aikana, pitääkö paikkansa, että Neuvostoliitossa on yhä paljon lukutaidottomia. "Kyllä meidän ihmisemme lukea osaavat", Hruštšev vastasi, "he eivät ainoastaan osaa lukea sitä, mikä on painettu riveille, he osaavat lukea myös sen, mitä sanotaan rivien välissä."

Jos suuri venäläinen yleisö olisi halunnut alkuviikosta päästä perille siitä, mitä armeijankenraali Nikolai Makarov on Helsingissä sanonut, ja miten Suomen korkeimmassa valtionjohdossa on hänen puheisiinsa suhtauduttu, tämä rivien välistä lukemisen kyky olisi joutunut ylivoimaiselle koetukselle.

Virallinen uutistoimisto RIA Novosti kertoi kyllä kesäkuun viidentenä, siis samana päivänä jolloin kenraali piti puheensa Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, että maan armeijan yleisesikunnan päällikkö oli Suomessa keskustelemassa yhteistyöstä maan puolustusministeriön kanssa. Lyhyesti todettiin, että isäntinä toimivat puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen ja puolustusministeri Stefan Wallin, ja että kenraali pitää luennon Helsingin yliopistossa.

"Makarov aikoo keskustella Suomen sotilasjohdon kanssa maiden välisen puolustusyhteistyön tilanteesta ja sen kehittämismahdollisuuksista", uutisessa todettiin.

"Yhteistyö ei uhkaa ketään"

RIA Novostin osalta uutisointi loppui siihen. Mutta seuraavana päivänä Pietarissa toimivan uutistoimisto Rosbaltin kautta livahti eteenpäin tieto, josta todella pätevä lukija saattoi päätellä, että Suomessa oltiin kenraalin puheisiin tyytymättömiä. Viittaamatta sanallakaan kenraalin puheisiin, uutistoimisto yllätti asiakkaansa sanomalla, että Suomi kantaa itse vastuun omasta turvallisuudestaan.

Pääministeri Jyrki Kataista lainaten Rosbalt muistutti, että Suomessa saavat ulkomaalaisetkin esittää vapaasti omia näkemyksiään, mutta että Suomi tekee itsenäisesti omat puolustusta koskevat päätöksensä.

Asiakkaiden hämmennystä lisäsi toinen samana päivänä välitetty uutinen, jossa nimeltä mainitsematon Naton edustaja torjui puheet, joiden lähdettä ei taaskaan mainittu, ja joiden mukaan Naton ja Suomen yhteistyö uhkaa Venäjän turvallisuutta. Naton edustajan mukaan tämä yhteistyö kun ei uhkaa ketään. Näiden hämmästyttävien uutisten lähteinä mainittiin Yle.

Tämän jälkeen ei koko asiasta ole Venäjän mediassa mainittu sanaakaan.

Hiljaisuus on sikäli kiusallista, että suomalaiset eivät näin ollen ole saaneet minkäänlaista valaistusta niihin kysymyksiin, jotka kenraali Makarovin puheen kohdalla ovat jääneet vastausta vaille. Ei siis tiedetä, kuinka korkealla poliittisella tasolla puhe oli hyväksytty, missä vaiheessa ja kenen toimesta siihen ilmestyivät suomalaisten ärtymystä aiheuttaneet kohdat – ne nimittäin puuttuivat tykkänään isännille etukäteen annetusta puheen tekstistä – ja kuka oli lisännyt puheeseen Itä-Suomessa pidättäviä sotaharjoituksia ja Suomen ja Georgian sotilaallista yhteistyötä koskevat karkeat virheet.

Tuleeko vastaus Pietarista?

Ehkä kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus tänään Pietarissa, kun Suomen ja Venäjän presidentit tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Asialista on laaja, presidentit keskustelevat kahdenvälisistä suhteista, taloussuhteiden kehityksestä, Itämeren ja arktisen alueen yhteistyöstä, EU:n ja Venäjän suhteista sekä ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä. Kenraalin puheet voidaan haluttaessa sisällyttää melkeinpä mihin tahansa esityslistan kohtaan.

Mielenkiintoista on seurata, otetaanko tapaamisessa esille myös Musta Lista. Tyylikkään oloinen venäläinen nettisivusto asks.ru kertoi nimittäin 6.6., että on laadittu lista vaarallisimmista maista, joissa venäläisvanhemmat voivat menettää lapsensa. Listan kärjessä ovat Suomi, Norja ja Uusi-Seelanti.

Erikoista artikkelissa on se, että siinä on haastateltu Moskovan Kansainvälisten suhteiden instituutin MGIMO:n kansainvälisen oikeuden professoria Dmitri Labinia.

Hänen mukaansa on mahdollista, että listalle päätyneissä maissa vain on yksinkertaisesti poikkeuksellisen korkeat vaatimukset lasten vanhempia kohtaan. Labin toteaa, että kukin valtio käsittää lapsen omaksi kansalaisekseen ja puolustaa luonnollisesti sen vanhemman etua, joka on maan kansalainen.

Artikkelin mukaan Suomen kanssa on hankala ratkaista lapsikysymyksiä, koska ehdotukset törmäävät aina ymmärtämättömyyden muuriin. Samanlaisia ongelmia on monien muidenkin maiden kanssa. Venäjä on tehnyt lapsiasioita koskevia sopimuksia muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltain kanssa, mutta ne eivät ole artikkelin mukaan parantaneet tilannetta.

Voi vain kuvitella, millaista myrkkyä tällaiset tasapainoiset puheet ovat niiden suomalaisten korvissa, jotka ovat tämänkin Mustan Listan laatineet.

Näin olivat asiat tänään. Venäjän verkossa jälleen kahden viikon kuluttua tällä samalla paikalla tähän samaan aikaan.