Juhannusruno herkistää miehet

Hämäläiset innostuivat kirjoittamaan runoja. Miehetkin runoilivat rakkaudesta, taioista ja tietysti myös huumori kukki.

juhannus
Sinisiä lemmikkejä
Markku Karvonen

Yle Häme keräsi kuuntelijoilta juhannukseen sopivia runoja. Erityisesti miehet innostuivat runoilemaan. Kaipuu toisen ihmisen läheisyyteen näkyy herkästi. Runojen sisältö kertoo suomalaisen rakkauden ja kesän sekä luonnon liittyvän vahvasti yhteen.

Kesäaikaa viettäessä ei rakkaus ole vain unta

Timantit ja kulta

Makusi ripustautui huuliini, tuoksusi unohtui ajatuksiini. Metsäinen olemuksesi liukui kainalooni, muisto sinusta pujahti yöllä uniini.

Unessa heilutin sinulle kädellä, joka oli tehty pohjolan tuulista. Näin sydämen muotoisen viestin lasketun meren aalloille sinun huulista.

Katsoessani sinua, en koskaan välty kosketuksen halulta. Kun et ole lähelläni, en aina välty pistelevältä kivulta. Joskus menettämisen pelko tulee pimeästä ja lyö viheliäisesti sivulta.

Rakkaus on ihmisen maaperän rikastettu multa, timantit ja kulta. Siitä versova intohimo kuulostaa kosken pauhulta, hyväillessä sen putoukset syöksevät tulta.

Jälleennäkemisen suudelma tuntuu kuivan maaperän kastelulta, näyttää Maaemon maalaamalta taululta, kuulostaa naurulta, dopamiinin kiihottamalta laululta.

Täyteläs tuoksu grillimakkaran.

Ja hehkuva loiste kokon palavan. Seitsemän kukkaa tyynyn alla, hauskaa on koko joukolla nauravalla. Mökin terassi täynnä porukkaa, joka saunaan pääsyä jonottaa.

Lapset jäävät veteen peuhaamaan, kun isä ja vaari lähtevät soutelemaan. Juhannus on juhla kesän, silloin saattaa löytää vaikka linnunpesän.

Juhannuksena juhlitaan, kaikki huolet ja murheet unohdetaan! Ajattelen sinua, kun olen hiljaa tai puhun kantavalla äänellä. Se että olet, on ravitsevaa viljaa, maukas leivos, jota maistelen elämän äärellä.

En usko ihmeisiin, en taikaan, mutta odotan sinua keskikesän juhlan aikaan.

Juhannuksena

Ilmari häntä kauppaan meni ja osti minkä kykeni. Minä ja Jallu jäätiin ulos kattoon, mikä oli tulos.

Oli sillä piru punkkua ja kossua. Me oitis lappaan tossua kohti juhannuksen tulia; et? onko rantapaikat sulia.

Jallun vene oli viety veteen ja äijä mietti, että mikä eteen, jos vettä rupee sataan eikä löydy kantta pataan.

Ilmari kasseja yksin roikotti: Liinalammelle tehdään poikotti ja mennään Pyykkikärkeen, se omaa nääs seikan tärkeen; jos pilviä kerää taivahalle me päästään siltojen alle.?

Ja niin tuli Jussi, aurinko paistoi, kaikesta yleisen onnen haistoi.Porukka korkkasi ja maistoi.

Mittumaari

Taas on aika mittumaarin, muistan isoäidin sekä vaarin, käki kukkui,aurinko paistoi, keskikesän tuoksut jokainen haistoi.Pilven hattarat taivaalla souti kun vaari koivut oven pieleen nouti, myös saunavihtaan oksat taittoi tuoksuvan vihdan saunaan laittoi.

Haisteltiin vihtaa ettei lapsi pelkää sillä rapsuteltiin vatsaa sekä selkää. Löylyä kuumaa, keskikesän huumaa, ruusut hehkuivat tuoksuaan tummaa. Kesän aikaa Juhannuksen taikaa, talletan virtaan muistojeni pirtaan.

Kesäaamu

Nukkunut hyvin uneksien olen aurinkoiseen aamuun herään enpäs ylös hyppääkään itsekseni iloisesti irvistelen yksikseenkin elämä sujuu nautinnollisesti ojentelen ylösnousua pikkuhiljaa valmistelen

Kesät, syksyt, talvet, keväät samat aina ylösnousun jälkeen eväät aamujumppa, suihku, parranajo, tukka hyvin

Äijä itseään peilistä arvostelee kesälaulua hiljaa tai kovaa hoilailee sopivaa sään mukaan päälle pukee oven aukoo mailmaan mukavaan postilaatikolle lops ja hämskäriä lukemaan

Unelmakesä

Halki peltoin ja metsämaiseman matka naisen ja miehen vie. Kesäkukkien nyt reunustama heillä tänään on mökkitie.

Soman hirsipirttinsä piirissä heillä vehmas on valtakunta. Siellä kesäaikaa viettäessä ei rakkaus ole vain unta.

Ovat elämänpoimut kasvoillaan ja hiuksensa heillä on harmaat. Yhä hellyyttä on katseissaan ja halaamiset niin armaat.

Lempeä lämpö juhannussaunan ja koivuisen vihdan tuoksu, saa lauteilla viihtymään kauan muistoissa yhteisen elämän juoksu.