Anja Snellman: Ivana B.

Ivana B. koostuu 67 kirjeestä, jotka ikääntynyt, kolmekymmentä vuotta kirjailijana toiminut ja kovasti kirjan kirjoittajan oloinen kirjailija lähettää erityistason lyhytterapeutti Parantaiselle. Snellmanin kritiikin kohteena on aikamme, joka tekee kaiken maailman BB-kasvoista suuria julkkiksia ja tietoisesti unohtaa kaiken älyllisen pohdiskelun tai oikean taiteellisen työn, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Anja Snellman: Ivana B. -kirjan kansi Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala

Tehdessäni esitelmää Erno Paasilinnasta poleemikkona luin myös vuonna 1997 ilmestyneessa kokoelmassa 'Riita maailman kanssa' olleen kirjoituksen nimeltään 'Villit linnut Hotelli Helsingissä'. Kirjoitus oli aikaisemmin julkaisematon ja se oli valmisteltu puheenvuoro Eino Leino -seuran kokouksessa syyskuussa 1980. Lähtökohtana kirjoitukselle oli Ylioppilaslehdessä ilmestynyt Anja Kaurasen ja Esa Saarisen kirjoittama artikkeli. Esa Saarinen oli juuri tohtoriksi väitellyt filosofi ja Anja Kauranen kirjoitteli seuraavana vuonna ilmestyvää esikoisromaaniaan.

Saarinen ja Kauranen kaipasivat Suomeen sellaista kirjallisuutta, jonka on koukittava lukija oksentamaan, potemaan hengenahdistusta, tykytystä, vilua, kiimaa ja moraalista krapulaa. Suomen tuolloiset kirjailijat eivät kirjoittajien mielestä sellaista kirjallisuutta kirjoittaneet. Artikkelin piti olla uuden ja nuoren sukupolven voimakas hyökkäys silloista kirjallisuutta ja asemansa vakiinnuttaneita kirjailijoita kohtaan. Omassa kirjoituksessaan Erno Paasilinna lyttää artikkelin perusteellisesti ja osoittaa sen väittämät ja vaatimukset vanhanaikaisiksi ja virheellisiksi jäljittelemättömällä tavallaan.

Edellä kuvailtu Erno Paasilinnan kirjoitus tuli mieleen, kun luin Anja Snellmanin uusimman romaanin: Ivana B. Kirjan on kustantanut Siltala. Anja Snellman on aikaisemmalta nimeltää Kauranen, mistä syystä lie hän on vaihtanut tavallisen suomalaisen nimensä hienompaan ruotsalaisperäiseen nimeen. Vuodesta 1981 alkaen on Anja Snellman julkaissut 22 teosta, pääosin romaaneja. Hänen teoksiaan on myyty hyvin ja käännetty 20 kielelle.

Hahmossa on osia mm. Sofi Oksasesta, Katja Ketusta ja Riikka Pulkkisesta. Ehkä siinä on osia myös nuoresta Anja Kaurasesta.

Juha Pikkarainen

Ivana B. on lyhyt kirjeromaani. Se koostuu 67 kirjeestä, jotka ikääntynyt, kolmekymmentä vuotta kirjailijana toiminut ja kovasti kirjan kirjoittajan oloinen kirjailija lähettää erityistason lyhytterapeutti Parantaiselle. Kirjailijaa on alkanut vainota ja piinata Ivana B. -niminen nuori nainen, joka aikoo lähiaikoina julkaista esikoiskirjansa. Ivana B. haukkuu ja parjaa kirjeissään, julkisuudessa, blogissaan ja kolumneissaan vanhenevaa naiskirjailijaa. Ei niinkään tämän kirjoista vaan ulkonäöstä, vaatteista, puheenparresta ja koko olemuksesta. Kirjailija menettää yöunensa ja keskittymiskykynsä, eikä pysty edes kirjoittamaan. Ivana B. on ronskeilla tempuillaan tunkeutunut kirjailijan pään sisään. On pakko turvautua terapeuttiin, vaikkei kirjailija niin ole aikaisemmin tehnyt.

Ivana B:n mottona on kolmen M:n autuus eli tärkeitä asioita ovat vain media, markkinat ja mielikuvat. Tulevalle kirjailijalle ei ole tärkeää se, mitä hän kirjoittaa ja ajattelee kirjoittavansa vaan se, mitä hän ihmisenä tekee, miten hän elää, keitä hän tapaa ja miten hän pukeutuu tai meikkaa itsensä. Tärkeää on myös se, onko tukan tai kynsien väri oikea ja kelpaako se medialle, luoko media hänestä oikeanlaisen mielikuvan ihmisille. Se on tärkeää, että hän on mahdollisimman paljon esillä sekä hyvässä että pahassa. Aivan sama kunhan vain on esillä.

Tarkkaavainen lukija löytää Ivana B:n hahmosta piirteitä monelta nuorelta suomalaiselta naiskirjailijalta. Hahmossa on osia mm. Sofi Oksasesta, Katja Ketusta ja Riikka Pulkkisesta. Ehkä siinä on osia myös nuoresta Anja Kaurasesta. Varmasti tahallaan ja tietoisesti on Kauranen eikun Snellman on kirjoittanut Ivana B:stä vastenmielisen ja julkisuudenkipeän hölmön, jolla on rajaton itseluottamus. En tiedä onko kirjailija tietoisesti käyttänyt omaa nuoruuden minäänsä esimerkkinä, eihän omat tekemiset voi kokonaan unohtua 30 vuodessa.

Mutta ei Anja Snellman kritikoi pelkästään nykyhetken nuoria kirjailijoita, jotka tietoisesti brändäävät itseään. Kyllä Snellmanin kritiikin kohteena on mielestäni koko aikamme, joka tekee kaiken maailman BB-kasvoista suuria julkkiksia ja tietoisesti unohtaa kaiken älyllisen pohdiskelun tai oikean taiteellisen työn. Ivana B. on myös romaani kirjailijatyön omista erikoisista ristiriitaisuuksista. Kirjailijalla pitäisi olla rauha keskittyä kirjoittamiseen, jotta työn tulos olisi mahdollisimman hyvä. Toisaalta kuitenkin pitäisi olla monella lailla julkisuudessa, jotta kirjat myisivät. Myös kustantajien vaatimukset jo paikkansa vakiinnuttaneille kirjailijoille kasvavat, vaikka nämä kuinka olisivat näyttäneet kykynsä. Kukaan ei voi nykyään olla varma siitä, että myös hänen seuraava kirjansa kustannetaan. Nykyinen aika on tyly sellaisille kirjailijoille, jotka haluavat antaa pelkkien kirjojensa puhua ja kaihtavat julkisuutta.

Ivana B. on monella lailla ristiriitainen kirja ja se herättää monenlaisia ajatuksia. Myös kesällä kannattaa ajatella, vaikka pelkkä löhöily olisi helpompaa ja mukavampaa.

Yle Lappi / Juha Pikkarainen