La Fenice on lippalakkiooppera

Kimmo Hakolan säveltämä teos on tragikoominen ooppera.

kulttuuri
Kimmo Hakolan säveltämä La Fenice -ooppera Savonlinnassa.
Kimmo Hakolan säveltämä La Fenice -ooppera Savonlinnassa.Yle

Savonlinnan oopperajuhlien 100-vuotisjuhlaooppera_ La Fenice_ saa kantaesityksensä tänään, perjantaina. Kimmo Hakolan säveltämä teos on tragikoominen ooppera, jonka tapahtumien keskipisteenä on Venetsian legendaarinen oopperatalo La Fenice.

Juhlaooppera poikkeaa monella tapaa perinteisestä kotimaisesta oopperasta. Kotoisten maisemien sijasta tapahtumat sijoittuvat Venetsiaan. Lisäksi ooppera on tyylilajiltaan enemmänkin koominen kuin traaginen. Hauskuutta ei ole aiemmin juuri nähty kotimaisissa oopperateoksissa.

- Mehän olemme huumorikansaa, siis suomalainen huumorihan on loistavaa! Mutta ehkä oopperaestradeilla sen aika ei ole vielä ollut, naurahtaa La Fenicen säveltäjä Kimmo Hakola.

Työryhmä onkin nimennyt La Fenicen lippalakkioopperaksi. Se on rinnakkainen tyylilaji kotimaiselle karvalakkioopperalle, jossa aiheet olivat usein historiallisia, käsittely vakavaa ja musiikki perinteistä.

La Fenicen palo oli järkytys

La Fenicen tarina pohjautuu tositapahtumiin. Venetsian oopperatalo paloi vuonna 1996, kun korjauksia tekevät sähkömiehet sytyttivät pienen palon peitelläkseen virheitään ja pelastaakseen yrityksensa konkurssilta. Mutta pieni palo riistäytyikin käsistä ja oopperapyhättö paloi poroksi. Legendaarisen oopperatalon palo oli suuri uutinen maailmalla ja valtava järkytys venetsialaisille. Palon tutkinta muotoutui farssiksi, sillä syytettyjen listalta löytyi niin mafiaa kuin uusnatseja. Lopulta sähkömiehet jäivät kuitenkin kiinni teostaan. La Fenice -oopperassa tosielämän tunnistettavia henkilöitä on hieman häivytetty, mutta muuten tarinaan on lisätty väriä ja vivahteita.

- Pääosassa ei niinkään mielestäni ole La Fenice, vaan enemmänkin kaikki ne unelmat, jotka sisältyvät oopperaan, taiteisiin, elämään ja rakkauteen, selventää teoksen ohjaaja Vilppu Kiljunen.

Oopperatalon henki on kuitenkin vahvasti läsnä sävellyksessä, sillä se vilisee viittauksia oopperaklassikoihin, joita on esitetty La Fenicessä vuosisatojen saatossa.

- Intertekstuaalisuus musiikissa on kiinnostanut minua jo pitkään. Tässä on paljon viittauksia joka suuntaan, kertoo Hakola

Kotimainen ooppera italiaksi

Teos on myös siitä poikkeuksellinen kotimainen ooppera, että se esitetään italiaksi. Kimmo Hakolan mukaan suomeksi esittäminen ei tullut kysymyksenkään.

Se olisi huonoa kesäteatteria, jos tarinan kertoisi suomen kielellä.

Kimmo Hakola, säveltäjä

- Se olisi huonoa kesäteatteria, jos sen kertoisi suomen kielellä. Italia on niin vahvasti läsnä tässä tarinassa, että se on pakko esittää italiaksi. Muutoin se tuntuisi ikään kuin dubbaukselta, perustelee Hakola.

Kantaesityksen tilaaminen on festivaalilta iso satsaus ja siihen liittyy aina niin taiteellisia kuin taloudellisiakin riskejä. Myös ohjaajalle uusi teos on aina haaste.

-Kantaesityksen tekeminen on aina hyppy tuntemattomaan, ensinnäkin toivotaan että laskuvarjo aukeaa ja sitten toivotaan että jossain vaiheessa rupeaa näkymään maata. Teos avautuu pikkuhiljaa, koska ei ole olemassa niin paljon materiaalia kuin klassikoista, paljastaa Vilppu Kiljunen.

Monen vuoden uurastuksen tulos nähdään tänä kesänä kolmesti Savonlinnan oopperajuhlilla. Kiljunen toivoo teokselle pitkää elämää.

- Näen tässä niin paljon chaplinimaisia ja fellinimäisiä piirteitä, jotka puhuttelevat. Ainakin mulle tämä on tuottanut suurta nautintoa ja oivallusta elämästä. Olen jopa ajatellut, että tämä voisi olla sellainen koko perheen ooppera, toteaa Villpu Kiljunen.