Huumenuorten vanhemmille ei ymmärrystä heru

Huumeidenkäyttäjien vanhemmat jäävät helposti vaille tukea ja ymmärrystä. Elämä huumenuoren kanssa on täynnä syyllisyyttä, pelkoa ja surua. Kahden huumenuoren äidin tärkeimmät neuvot ovat, että rahaa ei käyttäjälle saa antaa, ja itsestä täytyy myös pitää huolta.

Kotimaa
Puunlehtien takana kaksi ihmishahmoa.
Jarkko Heikkinen / Yle

Sari ja Marika ovat ihan tavallisia äitejä. Sillä erotuksella, että heidän lapsensa käyttävät huumeita. Se tarkoittaa käytännössä elämää pelon, vihan ja syyllisyyden kanssa.

- 2010 joulukuussa se selvisi. Shokki, kertoi itse. Kyllä putosi pohja kaikelta, Marika kertoo. Shokin jälkeen tuli järkytys, ja sitten pelko.

- Miten se voi, missä kunnossa se on, onko se tuupertunut, onko se hengissä. Sitten välillä viha, ei lasta vaan kaikkia aineita kohtaan, ja se, että miksi just meidän lapsi, itsesyytökset, Marika ynnää laajaa tunneskaalaa, jota joutuu käymään läpi.

Täysi-ikäisen asioihin enää vaikea puuttua

Molemmille äideille selvisi oman lapsen huumeidenkäyttö pari vuotta sitten. Ensin kannabista, sitten opiaatteja ja Subutexiä. Sen jälkeen on koettu avohoitoa ja suljettua hoitoa, luottotietojen menetystä, asuntojen lähtemistä alta. Sekä Sari että Marika ovat törmänneet siihen, että kun käyttäjä on täysi-ikäinen, vanhempien keinot loppuvat kesken.

Miksi just meidän lapsi?

Huumenuoren äiti

- Sellaista on tullut, että mitä sä siitä nyt,sehän on aikuinen! Niin ei ole sitä ymmärrystä hirveän paljon saanut, esimerkiksi omassa työpaikassa niin ei mitään, sanotaan vaan että anna olla, mutta en mä voi antaa, se on oma lapsi, Sari kertoo.

Sari itse masentui niin pahoin, ettei ole voinut aika ajoin käydä töissä. Sairaslomaa ei ole kuitenkaan herunut, vaan on sanottu, ettet sinä ole sairas.

Vertaistuelle kova tarve

Sarille ja Marikalle suuren lohdun on tuonut huumenuorten äitien vertaistukiryhmä. Siellä saa käydä purkamassa pahan olon pois, ja samalla on saanut paljon arvokasta tietoa esimerkiksi huumeiden vaikutuksista ja huumeidenkäyttäjien käytöksestä.

- Ettei syytä itse itseään, aluksi oli kauhea syyttäminen. Sitten täällä sai tietoa kaikista aineista, miten ne vaikuttaa, miten näet mitä lapsi on ottanut, koska ennen kuin tänne tuli ei tiennyt mitään. Sitten kaikki mikä tähän liittyy, rahan tarve, valehtelut ja kaikki, Marika kertoo.

Ei heti ajatella, että olet huono ihminen, ja kuinka sä oot kasvattanut lapses noin.

Huumenuoren äiti

Huumenuorten vanhempien vertaistukiryhmille onkin tällä hetkellä kasvava tarve koko maassa. Irti huumeista -yhdistyksen ylläpitämien ryhmien määrä on ollut kahtena viime vuotena kovassa kasvussa, tällä hetkellä ryhmiä toimii kaikkiaan 23. Syynä tarpeeseen on Irti huumeista ry:n mukaan nuorten huumekokeilujen yleistyminen, mikä on näkynyt myös päivystävän puhelimen yhteydenottojen kasvuna.

Vaasan seudullakin vertaistuen tarve on kasvanut koko ajan, ja aiemman yhden ryhmän sijaan ryhmiä toimii nyt neljä.

- Ollut tosi iso apu, että joku ymmärtää. Ei heti ajatella, että olet huono ihminen, ja kuinka sä oot kasvattanut lapses noin, on saanut sitä tukea ja ymmärrystä, Sari kertoo.

Kohti parempaa

Tällä hetkellä nuoret ovat omillaan ja äidit toivovat parasta. Ympäristön paine on huumeidenkäyttäjillä kova, ja koko ajan pitää pelätä retkahdusta. Sari ja Marika ovat molemmat ehdottomia siinä, että rahaa ei nuorille anneta, vaan ruokaa tai hyödyllistä tavaraa, ja sama ohje on annettu kaikille sukulaisillekin.

- Ehkä parempaan päin, tai näin mä luulisin. Mistä voi tietää kun ei voi luottaa siihen oman lapsen sanaan, valehtelu kuuluu siihen. Mutta luulisin että parempaan päin, mutta ihan varmaan ei uskalla sanoa, Sari toteaa.

Siihen äidit ovat päässeet, että koko maailma ei pyöri käyttäjän ympärillä, vaan pystyy ottamaan myös muun perheen huomioon, ja elämään ainakin osin normaalia elämää.

- Itse kun jaksaa, pystyy auttamaan nuorta kaikista parhaiten, ne omat voimavarat kun menee niin sitten on kaikki ihan hukassa, Marika neuvoo muita samassa tilanteessa olevia.

Sarin ja Marikan nimet on muutettu.