Hyppää sisältöön

Maan alla odottaa monta aarretta

Yhä useampi on hurahtanut esineiden etsimiseen maan alta. Metallinpaljastin piippaa jo parin tuhannen suomalaisen käsissä. Joitakuita innostaa ajatus mahdollisen aarteen löytymisestä. Toiset ovat liikkeellä historiankiilto silmissään.

Kuvassa mies uimarannalla käyttämässä metallinpaljastinta

Kokkolalainen Tom Sundström innostui jo pienenä poikana historiasta. Harrastus on jatkunut aikuisuuteen asti ja saanut uusia muotoja. Nyt Tom Sundström etsii historiasta kertovia esineitä maan alta metallinpaljastimen avulla. Parhaita paikkoja ovat pellot ja metsät, vaikka piippari piippailee hänellä myös uimarannalla.

- Kyllä se on pelloilla ja metsissä, jossa on historiallista esineistöä. Tämä puistoissa ja rannoilla etsiminen on ajankulua.

Kalliit aarteet vähissä

Tom Sundströmin lähtökohta on historiassa. Jotkut satsaavat metallinpaljastimeen kalliiden löytöjen toivossa. Tom Sundström toppuuttelee innokkaimpia.

- Se on aika pieni mahdollisuus. Suomessa on noin 2000 harrastajaa, enkä ole kuullut, että kukaan olisi rikastunut näissä hommissa.  Löydöillä on mahdollista tienata sen verran, että kustantaa sen oman harrastuksensa.

- Ei kukaan ole tällä rikastumaan päässyt. Suomessa on ollut keskiajasta lähtien kohtuuköyhää verrattuna joihinkin Keski-Euroopan maihin, esimerkiksi Englantiin, missä puhutaan isoista korvaussummista. Täällä se ei ole mahdollista.

Tom Sundström onkin ollut ulkomailla etsimässä ja hän aikoo mennä Viroon käymään. Siellä, missä ihmisiä on liikkunut pitkään, löytyy esineistöä paljastimelle.

Yhdistys syntyi 2011

Vuonna 2011 Tom Sundström perusti Suomen Metallinetsijät ry-nimisen yhdistyksen.

- Perimmäinen ajatus oli se, että siihen asti kaikki harrastajat olivat enemmän yksinäisiä susia. Ei ollut minkäänlaista yhdistystä, joka olisi mahdollistanut yhteistyön viranomaisten kanssa.

Se taas on tärkeää, koska harrastusta määrittää moni laki. Muinaismuistolaki on tärkein, mutta jokamiehen oikeudet, löytötavaralaki ja jopa rikoslaki koskettavat harrastusta.

Yli 100-vuotiaat esineet ovat muinaismuistolain mukaan esiteltävä aina Museovirastolle. Löytötavaralaissa todetaan, että jos löytää yli 20 euron arvoisen esineen, omistaja on yritettävä löytää.

Yksityisen mailla etsittäessä kannattaa kokeneet etsijän mukaan pyytää maanomistajan lupa. Jokamiehen oikeudet antaisivat kyllä luvan etsiä metsistä, mutta pelloilla maahan kajottaessa lupa tarvitaan.

Yhteistyö Museoviraston kanssa on nyt tiiviimpää, ennen virasto suhtautui penseästi metallinpaljastusta harrastaviin. Harrastuksen alkaessa 1970-luvulla piippari toimivat toisin. He ottivat itselleen löytämänsä esineet kertomatta niistä muille. Aina ei tarkoituksella, usein myös tietämättömyyttään.

- Huomattava osa tapahtumista oli, että ei tiedetty. Esimerkiksi ei tiedetty muinaismuistolaista.

Suomen Metallinetsijät aikoo julkaista omat nettisivut tämän vuoden aikana. Siellä muun muassa jaetaan tietoa harrastajille harrastuksesta.

Harrastajajoukko kasvaa

Paljastimia oli yleisön käytössä jo 1970-luvulla. Nyt harrastajajoukko on kasvanut huomattavasti. Se on moninkertaistunut muutaman viime vuoden aikana.

-Syy on oikeastaan siinä, että laitteiden hinnat ovat tulleet alas, kuten elektroniikan muutenkin. Jal aitteet ovat entistä helppokäyttöisempiä sekä tehokkaampia. Harrastus on yhä helpompi aloittaa.

-Toisekseen aloittajan on helpompi nykyään löytää internetin kautta tietoa.

Harrastaja saa laitteensa noin 150-500 eurolla. Sillä saa jo melko hyvän laitteen. Rajana on taivas, jos todella haluaa satsata. Peruskallis harrastajalaite maksaa 1500 euroa, mutta tehokas maatutka maksaa 45 000 euroa.

Harrastaja pärjää periaatteessa yhdellä metallinpaljastimella.

- Lisäksi pitää olla kaivuuvälineet, ehkä mahdollisesti pinpointer, joka helpottaa ja nopeuttaa sitä etsintää. Hyvät kengät ja vaatetus maastoon. Yleensä polvisuojat ja tärkeä ovat hanskat. Koska sieltä löytyy teräviäkin metalliesineitä, lasia, jopa neulojakin saattaa puistoista ja rannoilta löytyä. Niitä kannattaa todellakin varoa.

Maasta löytyville esineille pitää myös olla asianmukaiset kantovälineet.

- Vyölaukku tarvitaan, myös liivejä käytetään. Vähintään kaksi erilaista pussia. Toiseen laitetaan hyvät löydöt ja toiseen laitetaan roskat. Sitten vielä kun lähdetään tuonne etsimään historiallisia esineitä, niin pitää olla sitten vielä purkkeja, joissa on valmiiksi öljyä tai vettä. esimerkiksi kolikot on paras laittaa niin, etteivät ne pääse kuivumaan, koska jos ne kuivuvat, niin niihin hapettunut patina saattaa irrota. Ne yritetään pitää hyvässä kunnossa pellolta kotiin asti.

Harjoitus terästää korvan

Itse laitteen piippailuista kannattaa ottaa selvää etukäteen harjoittelemalla tutuilla esineillä, jotta tietynlaisen piippauksen osaa yhdistää pullonkorkin ja toisenlaisen metallirahaan.

- Se on ihan harjoittelun tulos. Tutkitaan asiaa ja kuunnellaan niitä ääniä tutuilla esineillä asettamalla niitä maahan. Se on  paras tapa opetella aluksi, ennen kuin lähtee oikeasti mihinkään. Sitten se tulee kokemuksesta se tunnistus.

Ei kukaan ole tällä rikastumaan päässyt.

Tom Sundström

Kokemuksesta harrastaja tunnistaa löytyneestä esineestä asioita jo ennen kuin alkaa kaivaa. Nykylaitteissa on usein kaksi tai useampia eri ääniä.

- Niin sanotusti huonoille esineille on yleensä matalampi ääni ja paremmille esineille korkeampi ääni.

Maassa on odottamassa esineitä

Maasta löytyy esineitä keskiajalta meidän päiviimme saakka.

- Totta kai on mahdollista löytää ihan rautakautista ja pronssikautista, mutta ei ehkä ihan Kokkolan alueella, sitten pitää mennä sisämaahan.  

Kannuksesta metsästä on löytynyt vuonna 2003 niin sanottu Hannin isovihan aikainen aarre 1700-luvulta. Sen löysi toholampinen Aaro Paananen. Tom Sundström on ollut mukana viime kesänä löytämässä uusia osia aarteesta, muun muassa kadonneen vyön toinen pää. Osat löytyivät, koska laitteet olivat parempia kuin ennen.

Tuollaisen aarteen löytyminen ja historian valottaminen oli Tom Sundströmille sanoinkuvaamaton kokemus.

- Sitä on vaikea sanoin kuvata. Se on erittäin innostavaa. Kyllä siinä ihan käytännössäkin tuli hypittyä tasajalkaa siinä vaiheessa.

Tom Sundström arvelee, että maasta voi löytyä vielä mitä vaan.

- Kukaan ei voi tietää, mitä kaikkea tuolla maassa on. Suomessakin on ollut semmoisia aikoja useita täällä meidänkin alueella, jolloin ihmiset ovat piilottaneet kalleimmat esineensä. Sen lisäksi että esineitä, rahoja ja muuta, on tiputettu monen sadan vuoden aikana.

- Vasta näin ohjelman, jossa arvioitiin, että meren pohjasta löytyisi noin kuuden miljardin arvosta hukattua omaisuutta. Minä epäilen, että jos lasketaan koko maapallo, maan päältä löytyy huomattavasti enemmän. Mitä esineet voivatkaan kertoa paikallisesta historiasta! Se on arvokasta!

Ei enää outo hiippari

Tom Sundström on harrastuksensa alussa joutunut esivallan kanssa tekemisiin.

- Aluksi useastikin. Vähemmän jo nykyään, koska poliisit tuntevat minut, eivätkä ota enää niitä ilmoituksia niin tosissaan, mutta silloin kun aloittelin harrastusta, niin tosiaan melkein joka ilta jossain koulun pihalla tai leikkipuistossa poliisi tuli kyselemään, että millä asioilla siellä ollaan, että on tehty ilmoitus, että jotain ihmeellistä toimintaa on menossa.

Ihmisten tietämys harrastuksesta on lisääntynyt parin viime vuoden aikana. Enää metallinpaljastinharrastaja ei ole niin ihmeellinen näky. Ihmiset tulevat juttelemaan usein.

- Kyllä tulevat ja mielellään saavatkin tulla. Tietysti joskus varsinkin uimarannoilla se koko aika tahtoo mennä siihen jutteluun. Ei se haittaa, minä mielellään juttelen ihmisten kanssa ja varsinkin tästä harrastuksesta.

.
.