Kauhu kiehtoo lasta, mutta pelko pitää laukaista

Lapset ovat kautta aikojen kertoneet toisilleen kummitustarinoita. Pelko kiehtoo, mutta tunne ei saa jäädä pysyväksi. Kun lapsille tehdään jännittäviä tarinoita, tärkeintä on muistaa laukaista pelko. Lapsen pitää saada pelottaville asioille selitys ja huomattava ero todellisuuden ja tarun välillä, kertoo teatterin monitaituri Lasse Hjelt.

kulttuuri
Lasse Hjelt kummituslinnan sisäänkäynnillä
Heidi-Maria Harju / Yle

Lasse Hjelt on pitkän linjan näyttelijä, ja takana hänellä on myös monenlaista lastenteatteria. Täksi kesäksi Hjelt on käsikirjoittanut ja ohjannut Vaasan saaristossa järjestettävän merirosvoseikkailun pienille lapsille. Kun lapsille tehdään jännittäviä, jopa pelottavia tarinoita, on tunteiden purkaminen tärkeää.

- Se, että jännityksen saa laukaistua ja katsoja löytää rauhan pelottavan hetken jälkeen, on olennaista. Lapsen pitää tuntea, että kaikki on taas hyvin. Vatsanpohjassa saa kutkuttaa, mutta lopuksi on oltava mahdollisuus rauhoittua, Lasse Hjelt pohtii.

Esimerkiksi huvipuistojen kummituslinnoissa tällaista jännityksen laukaisua ei tapahdu itsestään. Kun kummituslinnasta tullaan ulos, on ulkona vain eri maailma - linna itsessään on kauhea alusta loppuun.

- Ehdottaisin, että ne, jotka tulevat kummituslinnaan lastensa tai lastenlastensa kanssa, käyvät kokemuksen läpi: Mikä siellä oli kauheata? On myös hyvä tuoda ilmi, että kauhulinnan ulkopuolella on todellisuus ja pelottavat asiat jäivät kummituslinnaan - se oli lopulta kaikki vain leikkiä.

Kaikkein kauheinta on oma mielikuvitus

Jännitystarinoiden tekeminen lapsille on hienovarainen laji: tarinan pitää olla riittävän jännittävä ja kiinnostava, mutta ei liian pelottava. Raja on häilyvä.

- Sanoisin, että kun rupeaa päitä putoilemaan ja ruvetaan tappamaan, sellainen menee liian pitkälle. Myös pienten lasten epätietoisuus, epävarmuus, jos se jää kalvamaan, se on pelottavaa, Lasse Hjelt miettii.

Kaikkein karmeimmat asiat syntyvät kuitenkin mielikuvituksemme tuotteena. Lasse Hjelt vakuuttaa, että jokaisella ihmisellä on vilkas mielikuvitus, sillä jokainen pystyy tuottamaan mielessään todellisuutta karmeampia kauhukuvia.

- Jos teatterissa yritetään esimerkiksi näyttää raakaa väkivaltaa, ei sitä pystytä tekemään riittävän karmeaksi. Mutta jos raakaa väkivaltaa ei näytetäkään, vaan katsojan mielikuvitus saadaan valloilleen, voi elämys olla paljon voimakkaampi. Silloin tehdään esimerkiksi hyvää teatteria.

- Totuus on se, että kun ihminen on epävarma, hän kuvittelee loput. Kaikilla ihmisillä on vilkas mielikuvitus, vaikka moni toisin välttää, Lasse Hjelt toteaa.