Autiotalo kesytti Stadin kundi Sami Garamin

Sami Garamin kesäpaikkaan Lammilla ei kutsumaton helposti löydä. Reitti on kuin kartturin oppikirjasta; kilometri koivukujaa, kierrä kartano, kuusikon läpi, harjun yli, pellon poikki. Metsän keskellä 15 vuotta autiotalona ollut pihapiiri sai neljä vuotta sitten isännän, joka on puhaltanut paikkaan uutta henkeä.

Sami Garam
Sami Garam seisoo kesäpaikkansa edustalla.
Anne Karppinen / Yle

Mestarikokki Sami Garam kertoo, että kesäpaikka on tosiaan sellainen paikka, jossa saa olla rauhassa.

- Työasiat jäävät harjun toiselle puolen ja vaikka niitä tänne ottaisikin, niin ne jäävät yleensä tekemättä, kun on niin paljon muuta puuhaa, isäntä kertoo tyytyväisenä.

Pihapiirin keskus on selkeästi keittiökatos, jonka rakennusmateriaali on omasta lähimetsästä. Aikanaan saareke saa tuulensuojaa jonkinlaisista siirrettävistä seinärakenteista. Isäntä silmää kymmenen hengen kattauksen mahdollistavaa kesäkeittiötään ja näkee siinä jo tulevat rapujuhlat.

Järvi puuttuu

Garamin kesäpaikka on siinä mielessä poikkeuksellinen, että näköetäisyydellä ei siintele järvenselkää, sitä suomalaista perusunelmaa.

- Olisihan se laiturinnokasta onkiminen kivaa. Kun kuitenkin ajattelee, että sitä varten olisi tarvinnut 100 000 – 150 000 euroa enemmän, niin valinta oli helppo. Tätä kunnostetaan nyt vähitellen vanhaa vaalien siihen kuntoon, että täällä voisi asua, vaikka talvella. Ja järvelle voi mennä kylillekin, se on hauskaa sekin!

- Olen repinyt tuvan seinistä pinkopahvit ja paljastanut kauniin hirsipinnan. Avovintin sahanpuruja lapioin pikkuhiljaa pihalle. Vintille rakentuu lisää makuutilaa. Lisätilaa vieraiden varalle löytyy myös piha-aitasta.

Keittiömestari laskee, että lisätilantarve alkaa olla todellinen muutaman vuoden sisällä, kun viisihenkinen perhe väistämättä kasvaa tyttö- ja poikaystävillä.

Ruoka siellä missä kokki

Talon pihapiirissä kasvaa marjapensaita ja omenapuita sekä itse istutettuja raparperejä, luumupuita, tomaattia… Ruoka on luonnollisesti kokin lähellä.

- Yksinkertaisuuteen pyrkiminen korostuu täällä. Kun on yksinkertainen keittiö, ruoan suhteen on pidettävä samaa linjaa, ja siten tämä paikka vaikuttaa ammattiinikin.

Sattuu sitä kokillekin! Garam kertoo, miten hän löysi pari vuotta sitten lähimetsästä hirveästi tatteja, noita Italiassa hyvinkin arvokkaiksi rankattuja herkkuja.

- Tarkempi tutkimus kuitenkin osoitti, että ne olivat sappitatteja. Eihän niihin olisi kuollut, mutta ne ovat ihan hirveän makuisia, että ei niitä voinut käyttää.

Kesän ja talven äänet

Aamuaurinko paistaa Garamin kesätilalla ilmiselvästi talon taakse, jonne on aseteltu aamukahvipöytä. Käynti sinne on tuvan keittiön kautta. Ovi on hivenen turvonnut niin kuin elävän puun kuuluukin.

Vielä viis vuotta sitten Sami Garam, aito Stadin kundi, ei voinut edes ajatella asumista metsän keskellä. Mutta kun takana alkoi olla kymmenen vuotta hektistä, koko ajan ihmisten keskellä olevaa työtä, ääni kellossa muuttui.

- Yhtäkkiä halusin siitä irti. Täällä tehdään ruokaa vain itselle, siis jos muistetaan. Tykkään tehdä käsillä kaikenlaista, samoin vaimoni Päivi. Koko ajan on jotain tekeillä.

- Helsingissäkin on kivaa, mutta Lammilla oleminen on vastapaino. Täällä tulee oltua kuitenkin ihan liian vähän.

Saunan nurkalla kimalaiset ja kärpäset tekevät lähestymislentojaan. Käkikin kukku kuulomatkan päästä, tietää kesätilan isäntä ja kuuntelee lisää; kun hiiret rapisevat seinänvierustoilla, Helsinki tuntuu erilaisuudessaan kaukaiselta.

Garam on varma, että jos talon saisi talviasuttavaan kuntoon, olisi lisää kuunneltavaa. Talven äänet ovat varmasti omanlaisensa.