Koululaisen löytämä hopearaha johdatti viikinkiaarteen jäljille

Mikkelin Orijärven viikinkiaikainen rahalöytö oli mieluinen yllätys historiantutkijoille. Rautakautisen asuinpaikan kalmisto on vielä löytämättä.

viikinkiaika
Museovirkailija Maire Partti esittelee Mikkelin Orijärven viikinkiaarteen löytöpaikkaa.
Sari Selin / Yle

Mikkelin Orijärven alue on muuttanut muotoaan viimeisten vuosien aikana. Avaraan rinteeseen entisen Kihlinpellon alueelle on noussut puutaloja vieri viereen. Museovirkailija Maire Partti muistaa hyvin, miten Vuolingon koulun oppilaan Elmeri Backmanin pellosta löytämä hopearaha oli alkusysäys laajemmille kaivauksille.

- Tältä samalta paikalta löytynyt raha oli Otto III aikainen hopearaha, ja jo seuraavana vuonna 1999 alkaneet kaivaukset paljastivat peltomultakerroksen alta viikinkiaikaisen hopearaha-aarteen.

Nykyisen Kihlinkujan vierestä löytyi eniten saksalaisia rahoja, jotka ajoittuvat 900-luvun loppuun ja 1000-luvun alkuun. Joukossa oli myös englantilaisia ja skandinaavisia kolikoita sekä erittäin harvinainen Ukailidi-dynastian hopeadirhemi.

- Sattumaa tai ei, mutta Kihlin tilan entinen omistaja Anselmi Kihl oli aina sanonut, että hänen maillaan on raha-aarre, mutta hän ei sitä vanhana miehenä jaksa kaivaa, muistelee itsekin kaivauksissa mukana ollut Partti.

Tumma tulikukka vinkkaa rautakautisesta asuinpaikasta

Elmeri Backmanin Kihlinpellosta löytämä viikinkiaikainen hopearaha.
Mikkelin museoiden kuva-arkisto

Orijärven suuri hopearahakätkö on mahdollisesti kuulunut paikalliselle kauppiaalle, joka taas on saanut rahat ostoksia tehneiltä viikingeiltä.

- Rahoja lyöttivät Englannissa, Saksassa ja Tanskassa kuninkaat, piispat ja muut mahtimiehet, jotka sitten maksoivat viikingeille suojelurahaa. Rahaa vastaan viikingit jättivät maat ja omaisuuden rauhaan.

Rahakätkön lisäksi Orijärveltä on löytynyt pronssi- ja rautaesineistöä, ja rautakauteen ja historialliseen aikaan ajoittuvaa asuinpaikkamateriaalia.

Kihlin tilan vanha isäntä ennusti hopea-aarteen paikan.

Maire Partti

- Alueella on ollut aikanaan toimiva kyläyhteisö tai sukuyhteisö ja monta taloa. Varmasti maaperästä kohdalle osuisi uusia löydöksiä, jos pääsisi kaivamaan. Nyt on vanha asuinalue paikannettu, mutta kalmisto on vielä löytämättä.

Maire Partti iloitsee myös siitä, että arkeologinen tutkimustyö elää edelleen alueen paikannimissä.

- Me tulimme tänne viikinkiaarteen löytöpaikalle Kihlinkujaa pitkin. Tulikukantie taas muistuttaa alueella kasvavasta tummasta tulikukasta, joka usein on johdattanut harrastaja-arkeologit rautakautisen asuinpaikan luo.